Ne tasurit

[kaka-kaka]

Tasoitukset on ihan hyvät kyllä, mutta ne aiheuttavat aina närää joidenkin mielestä. Yleensä niiden ketkä ovat siellä keskitason tai alle tasolla, eikä voittoja tahdo tulla. Täällä on varmaan kokemusta mitkä ne hyvät, mahdollisimman monelle hyväksi todetut tasurit sitten olisivat. Asiasta on varmaan jauhettu ikuisesti ja tullaan jauhamaan, kertokaa omat mielipiteet mitä olette seuroissa käyttäneet, mitkä toimivat edes jollain tasolla hyvin.

[jee]

Pallotasuria käytetään maailmalla betsipeleissä. Esim. 7, 8 tai 9 riittää voittoon ysissä heikommalle. Joskus jopa pallot 5-9 tai miten sovitaan. Kasipallossa sitä voisi soveltaa siten, että pöydälle voi jäädä yksi oma pallo tai enemmän, kunnes voi jo pussittaa kasin voittaakseen. Tällaista käytetään ainakin Chinese Poolissa.

Erätasoitukset toimivat jotenkin ysipallossa, mutta kympissä ja kasipallossa niillä ei ole samanlaista merkitystä jos pelaajilla on selkeä tasoero.

[Pasi L]

Olen varsin uusi biljardin parissa ja vastaukseni onkin puhtaasti oma mielipide. Edustan paikallista keskikastia, ehkä jopa sen alapuolella. Tuskin kaikille sopivia tasoituksia onkaan ja paras vaihtoehto onkin pelata ilman tasoituksia. Kilpailun järjestäjän vastuulla on se, ketkä saavat osallistua. Pärjäämättömyys voi sitäpaitsi houkutella vaikka treenipöydän äärelle jos pelaaja mielii jatkossa pärjätä. Mutta jos kyseessä olisi perus viikkokisat, jossa osallistujat suurelta osin olisi aina samoja, niin ehkä kauden pelien voitto% (kaikki pelimuodot erikseen), vaikka sekin on mielestäni huono, koska arpaonni on aina arvaamaton. Jos pelaaja on tasoituksestaan kuitenkin erimieltä niin voitaisiin tarkastella esim. Viimeisten 5-10 osallistumiskerran sijoitusta suhteessa osallistujamääriin.

- Pasi

[sami_timonen313]

Tasoitukset on silloin määritetty oikein kun:

1.kovimman tasoituksen pelaajat, sijoittuvat usein kärkisijoille, mutta välillä kärjessä on heikompia pelaajia.

2.Kun eri tasoituksen pelaajat kohtaavat pelissä ja kovemman tasoituksen pelaaja, voittaa sitä suuremmalla todennäköisyydellä, mitä isompi on tasoitus ero.

Tasoitus voidaan määrittää kireäksi tai löysäksi.

Kireän tasoituksen etu kilpailussa on, että kilpailussa kovien on voitettava jokainen peli pelaamalla hyvin.

Ilman tasoitusta kovien tarvitsee keskittyä vasta kun vastaan tulee toinen "peluri".

Ilman tasoitusta sijoittuu kisoissa tasaisemmin sinne mihin taso yltää. Helpommat on helpompi voittaa ja kovemmat pelurit on vaikeampi voittaa.

Tasoituksen kanssa, kovempien kanssa on helpompaa ja helpompien kanssa on vaikeampaa, johtuen tasoituksesta.

Heikomman pelaajan mahdollisuudet voittaa kisat ovat merkittävästi paremmat tasoituksen kanssa.

Sellainen asia vielä, että kun tasoitus on annettu, Sitä Ei Muuteta Kesken Kisan!!!! Seuraavaan kisaan voi tasoitusta säätää, nimimerkillä kerran Kuopiossa pelattiin liian hyvin ja tasoitus otettiin pois kesken kisan, että ei vaan sattuisi tasoitus pelaajat pari kisoja voittamaan.

[Ville Hämptonista]

Jos otetaan tasurit pois, ei kukaan tuo kisoihin rahaa.

Pallotasuri on hyvä tapa hoitaa asia, mutta sillä pitää olla oikeasti jokin merkitys. Taannoin pelasin yhtä suomen kärkipelaajista vastaan kymppipalloa niin että mulla oli pallotasurina 9, hänellä sileä 10.

Koko kisojen aikana ei tullut yhtään tilannetta vastaan että mun tasurilla olisi ollut mitään merkitystä.

Ei varmaan tarvitse erikseen mainita että kovempia tykkejä vastaa turpaan tuli 6-0, 6-1 etc.

Oma taso pyörii siinä 2-divarin paikkeilla.

[Jaska Kunnas]

Puolikkaan fremitasurin konsepti on ajatuksena hyvä, mutta punainen lanka on vähän kadoksissa

Seuraava tilanne on varsin merkillinen:

"0-1 pelaa nollalla kaikkia muita vastaan, paitsi puhtaan nollan pelaajia.

1-2 pelaa kakkosella kaikkia muita vastaan, paitsi puhtaan kakkosen pelaajia."

Tästä aiheutuu, että ko. pelaajat keskenään aloittaisivat asetelmasta 0 vs. 2, mikä harvoin vastaa todellisuutta. Kun 0-1 ja 1-2 pelaajat kohtaavat, niin eikö ajatus olisi että 1 eteen - kun kerran tasurissa eroa on juuri yksi pykälä?

No niin.

Ratkaisuehdotuksia on kaksikin. Joko jaetaan tasurit "kolmasosiin" tai siirrytään desimaalien käyttöön. Ajateltu kontekstissa ysipalloa viiteen voittoon.

Kolmasosa-tasuri:

0 selkeä, aina nolla
0(1) nolla, paitsi sileää nollaa vastaan yksi

1(0) yksi, paitsi sileää ykköstä vastaan nolla
1 aina tämä
1(2) yksi, paitsi sileää ykköstä vastaan kaksi

(1)2 kaksi, paitsi sileää kakkosta vastaan yksi
2 aina tämä

Näin nuo välipykälät selkiytyvät keskinäisissä otteluissa, ja vääristymää ei tule.

Desimaalit:

Käytetään kymmenyksen tarkkuutta, ja lasketaan erotus pyöristyssäännöllä: jos ero on yli 0.5, aloitetaan peli yhden freimin tasauksella.

Esimerkiksi
0.2 ja 0.7 (ero 0.5) aloittavat pelin asetelmasta 0 vs. 1.
0.7 ja 1.1 (ero 0.4) aloittavat tasoista
0.2 ja 1.1 (ero 0.9) yhden erolla
0.2 ja 1.6 (ero 1.4) yhden erolla
0.2 ja 1.7 (ero 1.5) kahden erolla

Viimeiset kaksi kuvaavat hyvin tasurin henkeä, eli kahden pykälän ero syntyy vain harvoin.

Oleellista:

Kannattaisi myös pelata niin, että heikompikin pelaaja joutuu ottelun voittaakseen tekemään riittävän monta freimiä itse, eikä vain lahjana. Eli negatiiviset tasurit. Heikomman aloitus on nollasta, parempi lähtee miinukselta. Tai jos pohtii kisojen pitkittymistä, voisi tasuri heikommalla olla enintään yksi freimi plussaa, ja parempi antaa eteen erotuksen mukaan (tämä siis edelleen viiteen voittoon ysipalloa).

Matopurkki on jälleen avattu, olkaa hyvät ja tönkikää.