Fargon säännöt menevät näin: tehdään 15 pallon pakka normaalisti. Breikataan pakka ja breikissä pussitetut (tai vallin yli lentäneet) pallot spotataan. Aloituksen jälkeen otetaan vapaa käsipallo. (Siinäkin tapauksessa, että kivi menisi aloituksessa pussiin.)
Ennen lyöntien aloittamista pöydän reunalle laitetaan joku merkki, esim. kolikko, jolla erotellaan yhden lyöntivuoron kaksi eri vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa pelaaja saa lyödä pallot vapaassa järjestyksessä ("random phase") ja saa jokaisesta pussitetusta pallosta yhden pisteen. Pelaaja saa missä tahansa vaiheessa kääntää kolikon (tai muun merkin), jolloin siirrytään rotaatioon ("rotation phase"), jossa jokaisesta pussitetusta pallosta saa kaksi pistettä. Rotaatiossa on pakko osua ensimmäisenä pieninumeroisimpaan palloon. Rotaatiosta ei voi siirtyä takaisin vapaaseen järjestykseen, vaan rotaatiota jatketaan niin pitkään kunnes saa kaikki pallot tai epäonnistuu pussituksessa.
Kaikki lyönnit maalataan molemmissa vaiheissa. Jos lyönnillä menee useampi pallo, niin ne lasketaan pisteisiin sen mukaan onko vapaassa vaiheessa tai rotaatiovaiheessa (ensimmäisessä jokaisesta ylim. pallosta piste, jälkimmäisessä kaksi.) Yhtä pakkaa jatketaan niin pitkään kunnes ei onnistu pussituksessa tai saa kaikki pallot pussitettua. Vapaan vaiheen ja rotaatiovaiheen (jos sellainen on tullut) pisteet lasketaan yhteen. Yhdessä pelissä pakkoja tehdään yhteensä 10 ja jokaisen pakan pisteet lasketaan yhteen.
Tarkemmat säännöt löytyvät osoitteesta http://www.pro9.co.uk/html/RulesFargo.php. Pelin alkuperäinen kehittäjä, Mike Page, on tehnyt esittelyvideon pelistä [youtube].
Tarkoitus on tietysti tehdä mahdollisimman paljon pisteitä, mutta strategia kannattaa suhteuttaa omaan taitotasoon. Jos peruspussituksissa on vaikeuksia, niin ei kannata lähteä yrittämään koko pöydän putsia rotaatiolla. Muutaman pelin pelattuaan saa jonkinlaisen käsityksen omasta tasostaan pisteiden muodossa ja strategiaa voi sitten miettiä tältä pohjalta. Jonkinlaisen ongelman voi muodostaa luontainen ahneus, kuten buddy mainitsee keskusteluketjussa, jolloin tulee lähdettyä liian aikaisin rotaatiovaiheeseen. Mutta toisaalta tällainen ahneus kostautuu usein mokana jo freimin alussa ja näkyyhän se sitten tuloksessa. Jos tuntuu siltä, että "pitäisi tehdä yli 200 joka kerta", mutta pisteet jäävät aina jonnekin alle sataan, niin kannattaa tehdä oman ajattelun suhteen pieni ns. reality-check.
Bob Jewett neuvoo artikkelissaan [pdf], että jos normaali tulos kymmenen aloituksen pelissä on 60 pistettä tai alle, niin kannattaa keskittyä jokaisessa freimissä lähinnä helppoihin pussituksiin. Jos keskiarvo yhdessä pelissä alkaa olemaan luokkaa 100 pistettä, niin kannattaa aloituskäsipallolla keskittyä ongelmapallojen ja klustereiden purkamiseen ja miettiä rotaatiovaihettakin jo alusta saakka.
Fargoon on laskettu myös jonkinlaiset pistetasot, mutta ne perustuvat (kai ameriikoissa enemmän käytettyihin (?)) D-AA -luokituksiin:
- Pro yli 220
AA 160-220
A 130-160
B 100-130
C 60-100
D alle 60
Tämä onkin Fargon hyviä puolia: se nimenomaan kannustaa keskittymään ns. helppoihin lyönteihin. Fargoa kannattaa pelata niin, että jos päättää aloittaa pelin, niin pelaa sen sitten aina loppuun. (Eikä esim. niin, että jos tulee pari huonoa freimiä alkuun, niin aloittaisi pelin alusta.) Tyypillinen yhden pelin kesto, tyyliin puolesta tunnista tuntiin, on sopivan mittainen keskittymisen harjoitteluun. Se, että freimejä on nimenomaan 10, on ihan tarkoituksellista. Sopivan pitkä, ettei sitä tule vain huidottua läpi, mutta ei myöskään liian pitkä.
Itse tykkäään Fargosta, koska siinä tulee suhteellisen monipuolisesti treenattua lyöntejä ja koska siinä tulee mukana tietty kilpailullisuus, jota toisinaan ihan perusharjoittelussa on vaikea saada itsestään irti. Fargon pisteytys mahdollistaa aika hyvin taitotason kehityksen seuraamisen: isompien pistemäärien saaminen kun vaikeutuu aika suoraviivaisesti. Yksittäisten pelien tulokset tietysti heittelevät jonkin verran, mutta aika nopeasti saa kuvan omasta tasostaan ja siitä eteneminen vaatii varmasti myös taitojen kehittymistä. Yhden pelin pelaaminen on lisäksi mukavasti rajattu harjoitus. Kesto on jokseenkin vakio ja itse tietää mistä se alkaa ja mihin se loppuu. Satunnainen pallojen lyöminen (tai jopa esim. straight-poolin harjoittelu) menee toisinaan melkein tarkoituksettomaksi lätkimiseksi, mikä on harjoittelun kannalta huono asia. Fargossa on helpompi pitää keskittyminen määrätietoisessa harjoittelussa.
Lopuksi heitän tässä (niille harvoille jotka jaksoivat tänne asti lukea ) samantien ilmaan ajatuksen leikkimielisestä online-turnauksesta Fargossa, jollaisia oli ainakin playpool.com:ssa tapana järjestää. Turnauksen ideana siis lähinnä lisätä hupia harjoitteluun ja mahdollisesti kerätä vähän tilastoa laajemmaltikin. Jos innokkaita löytyy, niin voin ilmoittautua vapaaehtoiseksi pitämään kirjaa tuloksista. Perusajatus olisi tehdä kerran viikossa yksi 10:n aloituksen setti Fargoa vaikka viiden viikon ajan, joista sitten valitaan vaikka neljä parasta settiä ja lasketaan keskiarvo. Kisa olisi tietysti vain omaa harjoittelua varten, mutta toisi ehkä lisämotivaatiota ja hauskan lisäjännityksen harjoitteluun.