Kiitti hyvistä vinkeistä heebot . Ennen tän ketjun lukemista omakin katse haahuili jossain siellä kiven ja kohteen välimaastossa semmosta kokonaiskuvaa tavoitellen. Nyt oon muutamissa viime treeneissä ja peleissä pakottanu silmät sinne kohdepallon tyvelle lyödessä ja tuntuu että heti parani osumatarkkuus semmoset 10-20%. 50-50 lyönneistä on tullut 60-40 lyöntejä jne... etenkin semmosissa keskisuuren leikkuun lyönneissä (n.45 astetta) pussitusvarmuus on kohentunut.
Mukavaa että täällä jaetaan tietämystä ja vinkkejä
Oon kans hatjoitellu kaikkia tekniikoita. Taktiikoitakin on tullu testattua monia...
Nyt ku mietin tuota linjausta, niin välillä ku tuli reviteltyä oikein kunnolla, pool kepillä ja teniikalla snookeria, niin keppi osui välillä tukikäden olkapäähän
Kaikki nämä lyöntiin astumiset ja linjaukset on varmaan asiaa. Itse haen viitseliäällä päällä ollessani kohdepallosta osumapisteen (kaikine sivutsivareineen + muut heittovaikuset etc. mutuna) ja tähtäilen kivellä tämän osumapisteen projektiiliin. i.e. pystysuora tangentti pähkäillystä osumapisteestä verkaan. Aikaisemmin mainitun sahauksen (mm. Marikalla ihana konsistentti rytmitys ja monella muulla pelurilla havaitsemani kiven "alle" sihtaaminen vrt. kohdepallon "tikutus" edellä) aikana katse menee pari kolme kertaa kivi-kohde (siis sahaukset sinne kiven alle-paitsi joskus keskipokalla?!- osuma on katsottu etukäteen!) Ja paras lopuksi, pää pysyy alhaalla ja lopuksi voi alkaa katsoa, miten kohde menee pussiin. Kivi-kohde-kivi-kohde-kivi-kohde... lyönti ja sit kai sinne säkkiin. MitäHäh..
No sitähän minä vähän jo ihmettelinki... Ku vasen jalka oikeakätisellä lähestyy linjausviivaa, keppi lähestyy tukikäden olkapäätä...
Voi silleenki pelata, ei siinä mitään mut pitää olla melko ennakkoluulottomassa zonessa etten sanois...
Joo... ja kroppa kiertyy silleen "pystyyn". Siis hartiat ja vähän niinku siihen linjaan. Huippu tekniikka, mut vaikea opetella. Alkaa vaan sit "elämään"...
...joo kyllä se on lähes mahdotonta aivan siihen linjalle (kuten aiemmin tässä topicissa kirjoitin) mut lähelle pääsee kyllä ja ei se huono tekniikka ole jos luonnollisesti tapahtuu. Sit jos sitä alkaa kelaamaan niin huomaa sivuttaissuunnan olevan huonosti tuettu... Tosihyvän sellaisen jännitteen saa lyöntiin. Ei tod tarvii työntää sitä keppiä...
. Ennen tän ketjun lukemista omakin katse haahuili jossain siellä kiven ja kohteen välimaastossa semmosta kokonaiskuvaa tavoitellen. Nyt oon muutamissa viime treeneissä ja peleissä pakottanu silmät sinne kohdepallon tyvelle lyödessä ja tuntuu että heti parani osumatarkkuus semmoset 10-20%. 50-50 lyönneistä on tullut 60-40 lyöntejä jne... etenkin semmosissa keskisuuren leikkuun lyönneissä (n.45 astetta) pussitusvarmuus on kohentunut.
Kaikki nämä lyöntiin astumiset ja linjaukset on varmaan asiaa. Itse haen viitseliäällä päällä ollessani kohdepallosta osumapisteen (kaikine sivutsivareineen + muut heittovaikuset etc. mutuna) ja tähtäilen kivellä tämän osumapisteen projektiiliin. i.e. pystysuora tangentti pähkäillystä osumapisteestä verkaan. Aikaisemmin mainitun sahauksen (mm. Marikalla ihana konsistentti rytmitys ja monella muulla pelurilla havaitsemani kiven "alle" sihtaaminen vrt. kohdepallon "tikutus" edellä) aikana katse menee pari kolme kertaa kivi-kohde (siis sahaukset sinne kiven alle-paitsi joskus keskipokalla?!- osuma on katsottu etukäteen!) Ja paras lopuksi, pää pysyy alhaalla ja lopuksi voi alkaa katsoa, miten kohde menee pussiin. Kivi-kohde-kivi-kohde-kivi-kohde... lyönti ja sit kai sinne säkkiin. MitäHäh..