Hypoteettinen kysymys.

[Jarno Virtanen]

Minun mielestä 2-divari ei ole mitenkään utopiaa. Kakkosdivarilaisten suurin ongelma kun on nimenomaan se, että harva treenaa tosissaan. Lisäksi kakkosessa voi tehdä pesäeroa vastustajiin myös strategisella näkemyksellä. Useimmat meistä vetää pää jäässä ja vääriä lyöntivalintoja.

Väitän, että suurin este kehittymiselle on se, että loppuu harjoitteluinto. Jos oikeasti jaksat vetää esim. vuoden tiukkaa määrätietoista harjoittelua, niin kehitys tulee olemaan huimaa. Jos mahdollista, niin kannattaa ottaa vähän valmennusta, niin kehitys on vielä nopeampaa. Mutta pitää muistaa, että harjoittelun laatu on tässä todennäköisesti tärkein komponentti. Se että muuten vaan pussittelee palloja ei paranna taitoja merkittävästi. Sen sijaan jos pystyy vetämään säännöllisesti toistoharjoituksia hyvällä keskittymisellä nopeuttaa kehittymistä kaikkein parhaiten. Tässäkin tietysti auttaa valmennus että se voi kertoa että minkälaisia harjoitteita kannattaa tehdä.

[Can Playsam]

Kyllä pitäisin realistisena sellaista pelaamisesta nauttivaa baaribilis tasoa. Jos oisit 14v junnu, niin saattais saada vuodessa jotain aikaan. Tarkoitukseni ei oo olla mikään ilon/toivon pilaaja, mut kilpailemiseen kakkos divarissa tarvii voittaa kolmosessa pelejä/kisoja ja paljon. Haloo... Äijät lyö partteja tiuhaan tahtiin kakkosessa ja pelaavat useita freimejä täydellistä poolia per kisat. En sit tiedä herra Virtasen ja kumppaneiden valmennustaitoa, mut kyllä pitäis se maailman kahdeksas ihme tehdä tähän saumaan...

[Jarno Virtanen]

Haloo... Äijät lyö partteja tiuhaan tahtiin kakkosessa ja pelaavat useita freimejä täydellistä poolia per kisat.

Sen verran tarkennan, että kakkosdivariin pääsy voi tosiaan olla itälohkossa aika vaikeaa jos aloittaa kolmosdivarista. Mutta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvin harva kakkosdivarilainen itä- tai länsilohkossa tekee tiuhaan tahtiin partteja tai pelaa täydellisiä freimejä.

[Se kauniimpi Tiusanen]

Kyllä pitäisin realistisena sellaista pelaamisesta nauttivaa baaribilis tasoa. Jos oisit 14v junnu, niin saattais saada vuodessa jotain aikaan. Tarkoitukseni ei oo olla mikään ilon/toivon pilaaja, mut kilpailemiseen kakkos divarissa tarvii voittaa kolmosessa pelejä/kisoja ja paljon. Haloo... Äijät lyö partteja tiuhaan tahtiin kakkosessa ja pelaavat useita freimejä täydellistä poolia per kisat. En sit tiedä herra Virtasen ja kumppaneiden valmennustaitoa, mut kyllä pitäis se maailman kahdeksas ihme tehdä tähän saumaan...

Höpöhöpö.

Jos haluaa päästä pelaamisessa alkuun, niin se ei minusta tarvitse sen ihmeellisempää, kuin että katsoo perusasiat kuntoon olkoon ikä melkein mikä hyvänsä. Linjaus, stanssi, grippi, tukikäsi, kepin rytmitys/sahaus, saatto jne. Ja kun ymmärtää edes välttävästi, että mitä edellämainitut oikein tehtynä tarkoittaa, ja mitä niissä tulee suorittaessa ottaa huomioon, niin on jo hyvää vauhtia oppimassa pelaamaan. Kuten ketjussa on jo mainittu, niin asiantunteva ohjaus auttaa tässä suuresti.

Motoriikka ja vaikkapa näkö voi iän myötä ruveta heikentymään, mutta ei se ole mikään este sille, etteikö vanhemmallakin iällä voisi päästä ihan perushyvälle tasolle. Luulen, että suurimpia kehitysnopeuteen vaikuttavia asioita júnnuun verrattuna edellä mainittujen asioiden lisäksi on se, ettei vanhemmalla iällä ole ihan samaa intoa tai mahdollisuuksia olla kuutta tuntia päivässä pöydän äärellä, ja lopun aikaa katsoa bilisvideoita. Toisaalta vanhemmalla iällä osaa varmasti suhtautua treenaamiseen analyyttisemmin ja enemmän tavoitehakuisesti, ja varsinkin, jos muuta kautta on tottunut treenaamiseen ja itsensä kehittämiseen.

Ja mitä tuohon baaribilistasoon tulee, niin siinä ei tarvitse osata muuta, kuin pitää keppiä oikein päin kädessä.

Mutta tsemppiä vaan ketjun aloittajalle. Perusasioiden kunnollinen hallitseminen ja ajatuksen kanssa treenaaminen ja pelaaminen erottaa osaavan harrastajan/kilpailijan tuhansista kaljapäissään pelaavista baaritökkijöistä.

[Can Playsam]

Tarkoitin tuolla "pelaamisesta nauttivalla baaribiljarditasolla" sitä, että nauttii todella pelaamisesta, eikä vain niistä biljardiin liittyvistä oheisilmiöistä. Siis kiinnostaa pelata oikealla taktiikalla ja tekniikalla, ja pyrkiä "täydelliseen peliin", kuten pooliin kuuluu.
Mitä tulee tuohon kilpaluissa pärjäämiseen, kun missäkin iässä aloittaa pelaamisen ja kauanko se sit aikaa ottaa, niin siitä on lukuisia esimerkkejä kyllä olemassa ja poikkeukset on harvinaisia, jopa olemattomia, että höpöhöpö vaan...

[jaolsten]

Oikeanväriset lääkkeet...

[Se kauniimpi Tiusanen]

Mitä tulee tuohon kilpaluissa pärjäämiseen, kun missäkin iässä aloittaa pelaamisen ja kauanko se sit aikaa ottaa, niin siitä on lukuisia esimerkkejä kyllä olemassa ja poikkeukset on harvinaisia, jopa olemattomia, että höpöhöpö vaan...

Jotenkin mä luulen, että sä peilaat tätä itsesi kautta turhan laajalle, koska mitään perusteita tuolle ei ole. Kakkosdivarissa mielekkäästi pelatakseen ei tarvitse todellakaan tehdä joka paikasta. Ykkösdivarissakin taso on vielä aika vaihteleva, ja virheitä tulee enemmän tai vähemmän. Joten yleisesti divareiden ollessa kyseessä on ihan humpuukia puhua mistään täydellisestä biljardista saatika levitellä sellaista infoa, että kakkosdivarissa pärjätäkseen pitäisi olla joku ihmemies.

Baareissa ja saleilla näkee lukuisia pelaajia, joilla on taustaa jopa vuosia, mutta eivät koskaan ole viitsineet katsoa muutamaa perusasiaa kuntoon. Tällä tavalla suurin osa ei pääse puusta pitkälle, mutta jos motivaatio riittää perustekniikan hinkkaamiseen pidemmällä tähtäimellä, ja sen lisäksi tavoitehakuiseen treeniin ja pelaamiseen, niin en näe mitään estettä, miksi ketjun aloittaja ei voisi kilpailla ihan mielekkäästi kakkosdivarissa. Et kai sää ole aloittanut vanhempana ja ole katkera oman menestyksen suhteen?

[Can Playsam]

En todellakaan tiedä minkä väriset lääkkeet teillä on, mut voin kertoa ettei nekään auta mitään 1/2 - 1:ssä vuodessa, mikäli ei oo super lahjakas junnu, parhaassa oppimis iässään. Mikään ei oo pahempaa kuin turhien odotusarvojan luominen ja pahasti pettyminen... Teiltä puuttuu nyt jotain tästä kuviosta ja mielestäni se on järki...
Ja mitä minuun tulee, olen kyllä aloittanu ihan riittävän nuorena ja sit taas myöhemmin "vanhana" Pettyminen on biliksessä pahinta ja sitä te nyt tyrkytätte aivan karmealla todennäköisyydellä, mikäli annatte ketjun aloittajalle turhan suuria odotusarvoja.

[Can Playsam]

Tämä kuulostaa jo realistisemmalta ja tutummalta. Oon nähny pelaajia, jotka on poikkeuksellisen sitkeitä/tunnollisia harjoittelijoita ja jotka sit pystyy johonkin suunnilleen tuollaiseen. Ongelma on kuitenkin vielä se, että omaa tasoaan usein pitää hieman parempana, kuin se oikeasti on. Aika sit kuitenkin näyttää mitä se on, ku on monet monet kisat kierretty ja sit jo huomaakin, että hei, tässähän on menny jo vuosia... Kyllä biljardi oikeasti on vaikea laji, mut onneks se välillä tuntuu helpolta Lisäks kilpaileminen on ihan jotain toista, kuin jossakin joukkue pelissä. Biliksessä, 16-128 kaaviossa voi voittaa vain yksi ja pelaajilla on suht pienet taitoerot. Jos/kun lähtee biliksessä tasoaan kohentamaan ja tähtää kilpailemaan, kannattaa varata aikaa ja pistää jäitä hattuun.

[Jarno Virtanen]

Mua kyllä vähän kiinnostaa tietää, että onko eri näkemyksessä nyt kyse siitä, että arvioidaan kakkosdivarin taso eri tavalla vai se että mille tasolle voi vuodessa päästä.

Jos mietitään sillai, että otetaan kuvitteellinen kakkosdivarin pelaaja, joka voittaa keskimäärin yhden siinä missä häviää yhden kakkosdivarikisoissa (itä tai länsi). Laitetaan se jollekin peruspöydälle, vaikka noi eurotourin dynamicit. Pannaan se vetämään rotaatio-ghostia. Eli X määrä palloja pöydälle, käsipallolla aloittaen ja vaikka kuuteen voittoon. Mikä on se pallomäärä X, jossa tämä kuvitteellinen kakkosdivarin pelaaja vielä voittaa ghostin?

Ja sitten toisinpäin, otetaan kuvitteellinen ei-juniori, joka vetää vuoden suht tosissaan treeniä. Kuinka monen pallon rotaatio-ghostin se voittaa?

Mun mielestä toi kuvitteellinen pelaaja osuu alkuperäisen määrittelyyn: "Oisko 2-divari taso ihan utopiaa vai voisko siellä itteään nolaamatta näyttää naamaa .."

En tässä hae sitä, että osoitetaan joku näkemys oikeaksi ja joku vääräksi vaan mua kiinnostaa tietää, että missä näkemys eroaa.

[Se kauniimpi Tiusanen]

Mun ei ollut tarkoitus ottaa kantaa siihen, mihin kukakin pääsee vuodessa, koska se riippuu niin monesta eri tekijästä. Sen sijaan otin kantaa siihen, että Playsam nosti kakkosdivarin tason hieman turhan korkealle, ja minusta siis vanhempana aloittavan on täysin realistista saada pelinsä siihen kuntoon (joku nopeastikin), että pysyy kakkosdivarissa muiden pelaajien kyydissä.

Omasta puolestani en tiedä, missä näkemykset eroaa. Mun on yleisestikin ollut hyvin vaikea ymmärtää, että mitä Can Playsam milloinkin tarkoittaa.

[Can Playsam]

Tietenkin kukavaan voi mennä pelaamaan kisoihin, jotka on avoimet. Ymmärtääkseni pelatakseen kakkos divarissa, pitää sinne päästä kolmosesta. Ei onnistu 1/2 - 1 vuoden harjoittelulla. Tätähän kirjoittaja kysyi, eikö? Mitä vaikeaa tässä on? Biljardissa on paljonkin, mut tässä asiassa mielestäni ei.

[Jarno Virtanen]

Tietenkin kukavaan voi mennä pelaamaan kisoihin, jotka on avoimet. Ymmärtääkseni pelatakseen kakkos divarissa, pitää sinne päästä kolmosesta. Ei onnistu 1/2 - 1 vuoden harjoittelulla. Tätähän kirjoittaja kysyi, eikö?

Länsilohkossa ei ole kolmosdivaria.

Siitä olen samaa mieltä, että kolmosdivarista kakkoseen nouseminen on vaikeampaa kuin kakkosessa jotenkuten pärjääminen.

[Can Playsam]

joo... Tämähän se aiheutti käsityksien suurimman eron. Tasonsahan voi toki mitata noilla harjoitteilla, joista ed. mainittu jo kertoi. Tosin nekään ei paljoa kyllä vaikuta sitten ku "tosipelit" alkaa. Esim. pelasin hieman ennen kuopio openia ysighostia 30 freimiä voitokkaasti ja hävisin molemmat matsit suuremmille tasureille aivan pystyyn. Varpajaisilla saattoi kyllä olla hieman osuutta asiaa...