Ekat kisat, mitä tarvitsee ja mitä ei tarvitse tietää?

[niboR]

Eli ajatus olisi että voisi luoda tälläsen ketjun mihin enemmän kisoja kiertäneet pelurit voisivat antaa vinkkiä alotteleville kisaajille (ml. minä itse).

Eli mitä tulisi pelaajien tietää ja osata tehdä ennenkun astuu ekan kerran sinne kisapöydän eteen? Näin voitais välttää niitä epämiellyttäviä tilanteita kun sinne tulee 17.v Pekka jostain kellarista puntit sukissa kun pitäis olla vaikkapa EB-pukeutumiskoodin mukainen vaatetus. Enkä nyt siis tarkoita tuota pelkkää vaatetusta vaan ihan yleistä olemusta ja käytöstä.

Ja vielä yksi kysymys, milloin pelaaja on mielestänne sillä tasolla että esim. amatöörikisoihin kannattaa lähteä yrittämään? (Pitääkö reenipöydällä napsua 1P joka kerta kun siihen astuu vai miten?)

Toivottavasti nyt joku vaivautuu edes johonkin kysymyksiin vastailemaan vaikka turhan pitkä viesti tulikin.

Kiitos ja anteeks

[Riksa]

Pelaaja on mielestäni valmis lähtemään kokeilemaan haluamiaan kisoja (mihin siis on vapaapääsy / status) siinä vaiheessa kun itse kokee olevansa valmis siihen.

pukeutuminen luultavasti sulle vaikutti termien mukaan olla kohdallaan ja tämä eb sääntö siis liiton kisoissa
avoimissa yleensä vapaa pukeutuminen mutta siisti.

käytös kuten herrasmieslajeissa tapana = nimitys varmaan jo vähän antaa suuntaa, mutta kuitenkin urheilukisasta on kysymys joten hyvää käytöstä sekä herrasmiesmäistä urheiluhenkeä taskut pullolleen ja itseluottamus kohdalleen
ja olet valmis kokeilemaan

tsemppiä!

[Se kauniimpi Tiusanen]

Kisapelaamisesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään, mutta lyhyesti jotain:

Mikäli tuntuu siltä, että kilpailuviettiä yhtään riittää, niin kilpaileminen kannattaa aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, koska kisoissa pelaaminen kehittää, antaa motivaatiota harjoitteluun ja toimii käytännön mittarina harjoittelun onnistumisessa ja edistymisessä.

Kisapelaamiseen ja kilpailuissa vallitsevaan jännitykseen ei myöskään totu muuten kuin käymällä kisoissa. Samalla pääsee totuttelemaan siihen, että peliolosuhteet ja vastustajat vaihtelevat, ja näihin vaihteleviin olosuhteisiin pitäisi mukautua itselleen sopivalla tavalla.

Eli minusta ei kannata turhaan murehtia sitä, että kuinka lapanen on, vaan menee ihan rohkeasti koittamaan. Ei sieltä ketään pihalle naureta. Päin vastoin pelatessa pitäisi koittaa unohtaa, että mitä ympärillä ajatellaan tai mitä ympäristössä tapahtuu, ja keskittyä vain omaan suoritukseen ja pöydällä oleviin palloihin.

Pukeutumisesta ja vastaavista käytännön asioista löytyy nettiä selaamalla tai vaikkapa kilpailupaikkaan yhteyttä ottamalla sen verran helposti, että mitään ikäviä yllätyksiä sen suhteen ei pitäisi tulla, jos vähänkään saa aikaiseksi ajatella.

Kokemusta kilpailemisesta on tällä palstalla monella paljon paljon minua enemmän, ja toivottavasti asianomaiset huomaavat tämän ja viitsivät jakaa kokemuksiaan.

[sokee]

messiin vaan, nauttimaan samanhenkisten ihmistent seurasta Ps. Pää kylmänä

[dobermann]

Ehkä kaikista hauskinta (pelottavinta) kisoissa on oman (pään) pelin hallitseminen. Vaikka treenit ja harjoituspelit olisivat helpon oloisia (kaikki-toimii-pelottavan-hyvin), niin kisatilanne onkin aivan eri juttu. Oman keskittymisen halliseminen/teknisen suorittamisen onnistuminen vaatii harjoittelua, jota saa vain kisatilanteessa. Jos kisoissa pääset omaan `paras-peli-tasoon´ vastustajasta riippumatta, on treenit mennyt nappin. Mut ku se ei riitä... pitää pelata koko kisat `paras-peli-tasolla´; sit tuntee onnistuneensa. Tai useimmiten epäonnistuneensa...

[dobermann]

Alimmalla divaritasolla (III-div.) odotusajat venähtää riipivän pitkiksi. Eka peli esim. 11.00. Häviö ja siirtyminen kaavion huonommalle puolelle. Huonolla tuurilla seuraava peli ilmoitettu esim. 17.45. Sit kuitenkin arvioitu aika ei pidä kutiinsa ja pääset pelaa 18.50. Yritä sitten päästä `omalle tasolle´.