Reenattu vs Lahjakkuus

[Se kauniimpi Tiusanen]

Ensinnäkin lahjakas pelaaja reenattunakin mielestäni usein tarvitsee hyvän päivän hyvälle pelilleen esim earl the pearl...

Kaikki vähänkään enemmän huippupelaajat ovat lahjakkaita, mutta nyt sä musta kyllä sotket keskenään lahjakkaan pelaajan ja eräänlaisen "hurmospelaajan". Miksi lahjakas pelaaja ei voisi vetää tasaisesti?

[Can Playsam]

Kyllä kaikki, jotka minä tiedä, ovat jossakin vaiheessa harjoitelleet PALJON... Sit semmoiset, jotka "tyytyy" tasoonsa, alkavat vähentää harjoittelua ja kyllähän yllä pitäväksi treeniksi riittää vähempikin. Joskus käy myös niin, että palkinnot tulee vuosien päästä, harjoittelun jo lähes lakattua, mutta en jaksa uskoa, että se olis jokin sm tjs. jos ei ole treenit maistuneet vähään aikaan... Ja vanhat pohjathan tunnetusti löytyy suht "helposti".

[Can Playsam]

Onkos kellään muuten tietoa miten noita motivaatio asioita vois petrata? Käsittääkseni se on kiinni yhdestä aivojen alueesta, mut sitä vois varmaan stimuloida, jos tietäis miten... Joillakin se osa-alue näyttää toimivan luonnostaan hallitsevampana, mutta voi sille varmasti jotain tehdä.

[Tommi Lamminaho]

Hyvää ajatuksenvirtaa, Maukka. Pitää perehtyä myöhemmin tänään vielä tohon, mut mites tällanen ajatus aiheeseen:

Kaikki huiput treenaa, enemmän tai vähemmän. Toiset tekee sen "laadukkaasti" tai ehkä pikemmin harkitummin, toiset enemmän keskittyen itse pelaamiseen ja treenivastuksiin, ehkä betsipeleihin. Jotkut väittää että toi harkitummin treenaaminen, kun keskityt oleellisimpiin asioihin sun pelissä ts. tiedostat omat heikkoudet ja keskityt niiden kehittämiseen, on se tehokkain muoto ja aikaakaan ei välttämättä tartte tuhrata sitä 10 tuntia vuorokauteen. Sitten tietty se sipuli pitää kasvattaa joillain keinoilla.

Ydinajatus: Voisko olla että ne lahjakkaimmat ois just niitä jotka on alkanu myöhemmässä iässä harrastamaan bilistä ja sitten nousseet huipulle melko nopeastikin, kuten esimerkiksi Mika 90-luvun alkupuolella? Toki nämä lahjat voivat tulla jo toisista lajeista ja sitä tietynlaista pallosilmää löytyy useasti enemmän erilaisia pallo- tai lättypelejä aiemmin pelanneilta. Joilta sitten löytyy sitä nuorena opittua "lahjaa"?!?

[Tommi Lamminaho]

Lisäyksenä vielä se, että ns. lahjakkuudeksi saattaa "piiloutua" sellainen, että kerran opitut taidot myös biliksessä iskostuu takaraivoon mun mielestä melko helposti, ja siten se "lahja" vaan on siellä. Siks esim Suomen tasolla Lorko (tai meitsi ) ei olis ihan vastaantulijoita vaikkei treenaiskaan. Maailman tasolla ehkä Ortmanni?!

[Skobe]

Tuosta harjottelun laadusta on puhuttu paljon sekä myös lahjakkuudesta. Kun nämä kaksi pistää yhteen saadaan henkilö joka käsittelee harjottelusta saatua dataa eri tavalla kuin "lahjattomammat".

Taustalla minulla on tässä ihan konkreettista faktaa 20 vuoden ajalta;
Palasin jalkapalloa 20 vuoden ajan junnusta tuonne intti-ikäiseksi suureksi osaksi samojen jannujen kanssa. Kaikki lähtivät siis naperoina samasta "nolla tilasta". Kaikki harjoittelivat saman määrän. Mitään yliharjoittelijoita (kuten miklu Forssel) meillä ei ollut. Kuitenkin osa porukasta sai peliminuutteja vain fair play hengen vuoksi. Siltikin vain vähän. Eli n. aloituskokoonpanon verran pelaajia meni heittämällä kehityksessä ohi.

Eikö silloin olekin kysymys lahjakkuudesta, kun eri pelaajat kehittyvät eri tavalla samoista harjoitteista?

[Skobe]

ne ketkä on treeneissä treenannut kunnolla ja keskittyneesti menivät ohi

Niin tätä juuri meinasinkin. Jonkin asian täytyy erottaa hyvät ja heikommat pelaajat toisistaan. Luulen, että se on suurelta osin juuri tuo treeneihin keskittyminen eikä vain niissä oleminen.

[Tommi Lamminaho]

Tää onkin jännä topikki tämäkin. Treenaamisen määrä versus laatu on aika ikuinen puheenaihe muusikkopiireissä. Itsellä määrän rajallisuus tulee vastaan lähinnä siinä, että keskittymiskykyni vanhana aadeehoodeena loppuu useimmiten ennen ansatsia. Siksi parituntiset sessiot ovat aika lailla maksimia itselle, joskin jotkut virkaveljet jyystävät tötteröillään jopa 12-14h päivässä (kuten RSO:n Anders Hauge).
Mutta tuo treenaamisen oikeellisuus. Jotkun ovat jopa sitä mieltä, että jos treenaa oikein 2h ja lisäksi 3h vaan soittelee eikä korjaa virheitään, on saldona -1. Että jokainen treenisessio jossa ei ole sataprosenttisesti keskitytty on vain haitaksi. Alitajunta poimii konserttitilanteessa mielikuvia suorituksista joita sille on treeneissä tarjoiltu ja jos treeneissä on vedetty valtaosa skebeliä niin varmasti sitä tulee keikallakin. Jos taas on tehnyt jonkun jutun kopissa 500 kertaa oikein ei ole mikään ongelma vetää suoritusta nro 501 helmesti täydelle salille. Tämä lienee monille itsestäänselvyys, mutta on yllättävän vaikeaa saada oppilaat ymmärtämään ero oikeinharjoittelun ja soittelun välillä, niinkuin taitaa olla haastetta saada bilisjunnutkin tajuamaan miten valtavan paljon hyödyllisempää on treenata keskittyneesti line upia tms sen sijaan että vain lätkii frendien kanssa.
Huippumuusikoiden tekemät perustreenit (skaalat, dynamiikka, artikulaatio jne) tähtäävät siihen että tekniikka valjastetaan sellaiseksi että se antaa tulkinnalle mahdollisuuden, että voi tehdä mitä haluaa eikä puutteellinen tekniikka jää tulkinnan tielle. ("Teknik" sanoi venäläinen kun saranat näki). Se vaan on niin. Mulla on kunnia tuntea lähes kaikki maailman top10 tuubansoittajat. Heidän lahjakkuutensa on hyvinkin erilaista, mutta yhdistävä tekijä on se että kaikki ovat tehneet aivan järkyttävän määrän duunia saadakseen itsensä kuulostamaan itseltään. No, tästä voisi jatkaa Armageddoniin asti mut nyt pitää rientää messuamaan opetuslapsille treenaamisen merkityksestä.. Sayonara!

Just näin. Tosin Line-Uppikin 3h päivässä on 'hyödytöntä' jos siinä tekee jatkuvasti tonnin pötköjä. Silloin ne heikkoudet on jossain muualla ja avainkysymys onkin, miten löytää omat heikkoutensa. Yllättävän vähän (suomalaisessa ja eurooppalaisessa) poolissa kuitenkaan huippupelaajilla on ollut varsinaisia treeniohjelmia, jollainen löytyy jokaiselta muuhun urheilulajiin tosissaan keskittyvältä. En tiedä snookerpuolesta sitten, voisin kuvitella siellä tällaisia olevan kaikenmaailman akatemioiden kautta. Tarkoitan siis sellaisia ohjelmia jossa on selkeesti määritelty, milloin treenataan, mitä treenataan ja milloin sitten vaan pelaillaan vastustajan kanssa tai kisoissa, sekä lisäks että miten tulevat kisat vaikuttaa treeniohjelmaan.

[Can Playsam]

Kyllä pitää myös saada oikean laista treeniä oikean laisessa seurassa oikeaan aikaan. Koskaan ei ole ollut kehittyminen niin helppoa minulla missään, kun vajaa 15 kesäisenä biljardissa. Esim. AlexiS kävi hakemassa "salilta" mallia isoilta pojilta ja käytti paljon enemmän aikaa biljardiin kuin minä, mutta minun oli erittäin helppoa "tehdä perässä" samat lyönnit kuin Allu, koska siinä iässä on yksin kertaisemmin psyyke vielä semmoisessa kunnossa, että ei ujostele sitä paremmiltaan mallin ottamista. P.S. Olen ollut aina lahjakas "pelaaja" ja vaikeuteni on ollut lähinnä siinä pitkä jänteisyydessä (Nykyään tietysti pyrin kehittämää sitä ja muita heikkouksia)

[Can Playsam]

P.S.S. Nyt jo lähes neljä vuotta putkeen biljardin parissa...

[Can Playsam]

Joo... Luin nyt vasta nuo vastaukset omaan kysymykseeni, jonka esitin siksi, että... Joskus ei vaan saa omasta pelistään irti mitään, vaikka kuin tuntuu, että kyllä pitäis. Syyt saattaa olla myös jossain muussa, kuin tuossa motivaatiossa. Mutta jos aluksi pysytään siinä, niin voiskohan selibaatti toimia biliksessä? Nyrkkeilyssähän se on ihan must. Treeni motivaatiota häiritsee ehkä eniten (kun nyt mietin) se, että asiat ei mene omien suunnitelmien mukaan. Olet asennoitunut tekemään jotkin harjoitteet ja sitten et syystä tai toisesta voi/halua niitä tehdä ja päädyt pelaamaan kovaa vastustajaa vastaan ikään kuin vasten omaa tahtoasi ja slaidi voikin sitten jo alkaa... No, sitten taas pitää alkaa syyttämään sitä situaatiota ja voi kohta jo sanoa positiivisellekin ajattelulle että heippa... Yhteen vetona vois kai päätellä, että harjoittelun pitää ainaskin tapahtua mahdollisuuksien rajoissa omilla ehdoilla ja pysyä suunnitelmissa. Mut kannattaakohan tuo selibaatti vielä lisäks ennen isoja kisoja?? (tjs. Lisä maistukka stimulanttia poislukien doping off course)

[Se kauniimpi Tiusanen]

Tämä lienee monille itsestäänselvyys, mutta on yllättävän vaikeaa saada oppilaat ymmärtämään ero oikeinharjoittelun ja soittelun välillä, niinkuin taitaa olla haastetta saada bilisjunnutkin tajuamaan miten valtavan paljon hyödyllisempää on treenata keskittyneesti line upia tms sen sijaan että vain lätkii frendien kanssa.

Minusta on hirveä ajatus työntää musiikkia pelkkään mekaanisen "pakkoharjoittelun" muottiin. Tällä tapetaan monen nuoren soittajan taival alkuunsa. Omalla kohdallani kävi vähän näin, vaikka melkein kymmenen vuotta jaksoinkin. Vaihdettuani soitinta, sekä musiikkiopistosta vapaalle jalalle, harjoittelumäärät moninkertaistuivat ja soittamisesta tuli monin verroin mielekkäämpää. Aloitin kyllä tuntien ottamisen myöhemmin uudenkin soittimen kanssa.

Ymmärrän kyllä myös sen, että miksi näin tehdään. Minulla vaan jäi näköjään asiasta vähän hampaankoloon

En allekirjoita sitä, että harjoittelemalla jollain tapaa tekisi haittaa itselleen. Minusta jokainen soittimen tai kepin kanssa vietetty hetki on hyödyllistä. Toki painopisteen pitää olla määrätietoisessa ja tavoitteellisessa harjoittelussa, jos tarkoituksena on jonnekin edetä, mutta jos välillä haluaa vähän päästää irti, niin en minä sitä lähtisi tuomitsemaan. Kaikkien pää ei yksinkertaisesti kestä jatkuvaa ja tiukkaa kontrollia oman harjoittelun kanssa.

Tuo Alexis:n mainitsema asia saada oppilas tai harjoittelija ymmärtämään ero oikean harjoittelun ja pelailun/näppäilyn välillä on myös itseni mielestä todella tärkeää. Vielä kun oppilas motivoidaan harjoittelemaan oikein niin, että tekemisen mielekkyys ja hauskuus säilyy kaikesta huolimatta, niin asiat ovat jo varsin hyvällä mallilla. Niin musassa kuin biliksessä on lopulta kysymys luovuudesta ja tulkitsemisesta, eikä tätä minusta saa tappaa tällä tietynlaisella teknisyyden ylikorostamisella.

No joo, tällaista lööperiä tällä kertaa. Tämä ei siis ollut kritiikkia Alexis:n kirjoittamalle, joka oli mielestäni täyttä asiaa.

[Can Playsam]

Mulla oli joskus nyrkkeily aikoina niin pätevä valmentaja, että se osas ikään kuin kohdistaa tekniikat kohdilleen siten, että se teetti jotain harjoitteita, jotka ei maallikon silmin liittyneet virheeseen miteenkään, mutta kuinka ollakaan, virheet korjautuivat niillä "sivu" harjoitteilla.

[buddy]

Hyvää asiaa täällä. Mietin tuossa taannoin syitä miksi muutama vuosi sitten pelasin unelmapeliä ja löysin pienen tekniikkakorjauksen lisäksi sen, että kovia treenivastustajia oli jatkuvasti tarjolla, Maukan kanssa pelattiin monet kovat väännöt, samoin Lorkon kanssa toisinaan ja oli mukava pelata altavastaajana kun tiesi että aina joutuu pelata parasta peliä jos aikoo voittaa. Sääli ettei nykyään enää treeniaikaa löydy eikä kovia treenipelejä saa aikaiseksi kuin ehkä joka toinen viikko. Näkyy aika nopeesti treenimotivaatiossa ja kilpailutuloksissa.

Uskaltaiskohan ton Maukan haastaa 1pocketiin joku päivä, how about Mauno ?

[Tommi Lamminaho]

Sovitaanko että tätä threadia ei pilata turhanpäiväisellä mitenkään aiheeseen tai bilikseen liittymättömällä.

Ps. Tämä viesti oli ennaltaehkäisevä