tartteisin perusvinkkejä

[sharp_shootter]

olen pelaillu noin 3v ja osaan jotakin,mutta oisko jollakin mitään vinkkejä suoriin lyönteihin,miten saisin kepin pysymää suorassa ja lyönnit kuosissa.aina kun tulee suora lyönti niin menee lyönti vähän miten sattuu??

[dobermann]

Oon pohtinut samaista ongelmaa (tämä on aika yleistä). Kun lyönnissä on leikkuuta, niin et näe omaa virhettä lyöntitekniikassa. Kun lyönti on pitkä ja suora niin lyöntitekniikka joutuu koville. Suoraa lyöntiä katsoo silloin oikeaoppisesti suoraan ja tekee lyöntitoimituksen sen mukaan. Lyöntitekniikassa onkin sivuttaisvääntö, jolloin `suoralyönti´ ei menekkään sahatussa linjassa. Ja toinen asia joka tekee lyönnistä vaikean on sen suhteellinen harvinaisuus. Pelissä joudut loppujen lopuksi aika harvoin lyömään pitkän suoran lyönnin. Kun lyönnille ei tule luonnollisia toistoja, niin sen kokee vaikeaksi. Pyydä kaveria katsomaan takaapäin omaa lyöntiäsi ja analysoikaa sitten tuleeko lyöntiin sivuttaisvääntöä.

Harjoitus: lyö suora lyhyt lyönti. Toista tämä monta kertaa (keskittyen). Lisää lyöntiin vaihe vaiheelta pituutta aina kun tunnet sen muuttuvan jo `helpoksi´.

[sharp_shootter]

toinen asia mikä haitta kovasti on että jos pelaan tuntemattoman kanssa ni ei peli kulje ollenkaan,siihen ei varmaan mitään lääkkeitä löydy mutta jotenki aina pelatessä tuntematonta vastaan kädet hikoo eikä ajatus kulje,ärsytävää... kaiken huipuksi minut on kutsuttu nuorisotalojen väliseen 9-pallon sm skabaan.siellähän niitä tuntemattomia onkin vastaan pelaamassa:D:D

[dobermann]

...siis kyljelleen...

Hih, hih! Pystypulloon sahaaminen on vaikeampaaa (masse-lyönnissä sitkin tarvitaan).

[Tommi Lamminaho]

Suorissa lyönneissä jokaisella on varmasti korvienkin välissä iso osa sen "vaikeutta". Jos mietitään biljardilyöntiä suorituksena, on jokaisessa lyönnissä, leikkuuta tahi ei, lyötävä "suoraan"! Se, missä suhteessa kohdepallo on kiven ja pussin välillä ei pitäisi olla merkitystä. Kuten joku kuitenkin jo totesi, suorissa lyönneissä karu totuus vain tulee ilmi.

Veikkaan, että teillä jotka lyötte pitkiä suoria lyöntejä ohi, lyötte pitkässä juoksussa keskimäärin yhtä paljon ohi pitkiä lyöntejä, joissa on leikkuuta. Niitä ei vaan tahdo huomata kun kiinnittää huomiota tuohon itsensä kehittämään peikkoon, suoraan lyöntiin.

Esimerkkinä Aki Heiskanen, treenasi ennen suuria kisoja 10.000 pilliä palloa ja kertoi olleensa tämän jälkeen elämänsä leikkuussa. Kaikki lyönnit olivat tuntuneet helpoilta leikkuusta huolimatta, kun tiesi lyöntinsä olevan SUORA. Akin tekniikka on muutenkin hyvä malliesimerkki lyöntiin valmistautumisesta, joka on hyvän biljardilyönnin peruskivi. Jokaiseen lyöntiin johtaa sama rutiininomainen valmistautuminen, lyönnin linjaus ja lyöntiin astuminen sen linjasta. Usean pelaajan huomaa tulevan lyöntiasentoon sivusta tai "peruuttaen" ts. ottaen askeleen taaksepäin pöydän viereltä.

Toivottavasti tästä jää jotain mietiskeltävää... Tuo Tyhjä pullo -vinkki oli joskus muinoin jossain Jim Rempen opetusvideossakin. Kai siinä oppii jotain tuosta suoraan lyömisestä. Parhaan palautteen saa lopulta lyömällä kiveä suoraan päin vallia ja pyrkiä saamaan sen palaamaan samaa reittiä takaisin. Tässä ei ole varaa lyödä tippaakaan sivukierteitä, saati vinoja lyöntejä, muuten kivi palaa eri linjaa takaisin.

[Tommi Lamminaho]

Parhaan palautteen saa lopulta lyömällä kiveä suoraan päin vallia ja pyrkiä saamaan sen palaamaan samaa reittiä takaisin. Tässä ei ole varaa lyödä tippaakaan sivukierteitä, saati vinoja lyöntejä, muuten kivi palaa eri linjaa takaisin.

Ja Robinia lainatakseni, vielä astetta vaikeampi huippuhyvä testausmenetelmä on laittaa pallot ylä- ja alapisteille Lyödä kohti, ja kohdepallon tullessa vallista ulos sen on osuttava lyöntipalloon tulomatkalla. Pallojen ei tarvitse kuin hipaista toisiaan, se riittää...
Tuon kun teet vaikkapa sen viisi kertaa peräkkäin onnistuen, niin tiedät varmasti lyöneesi suoraan.

Vaihtoehtoisesti voi myös rakentaa ala- ja yläviivalle "portit" kahdesta pallosta, vaikka kahden pallon etäisyydellä toisistaan. Sen jälkeen alkaa treenaamaan, aloittaen vaikka sitten lyömällä ensin päätyyn ja takaisin. Kun sen alkaa hallitsemaan, lisää yhden pöydänmitan forssia. Samalla pyrkii myös pysäyttämään kiven tietylle alueelle, esim viivan ja vallin sisäpuolelle.

[Tommi Lamminaho]

Muista lajeista ja musiikin opiskelustakin olen oppinut, että oikean rutiinin saavuttaa parhaiten mahdollisimman nopeassa tahdissa tapahtuvilla samanlaisina seuraavilla toistoilla.

Jos suoritusten välissä joutuu asettelemaan palloja ja etsimään uudelleen lyöntiasennon, ehtii jo unohtaa mitä edellisessä suorituksessa tapahtui.

En tiedä tarkoititko ihan tarkalleen sitä, mitä minä ymmärsin, mutta kyllä lyöntiasento täytyisi jokaisen lyönnin jälkeen hakea uudelleen. Tavoitteena kun on rutinoida lyöntiin valmistautuminen aina samanlaiseksi..

[sharp_shootter]

tänää ku kävin pelaamassa ni huomasin et ku on rauhallinen,keskittyy eikä ota iha pipo tiukkana vaa otta rennosti ni menee kyllä suorat ja leikkuut mistä vaa . ei kannata ihan vakavana olla ,koska sillon ei ollenkaa mun mielestä peli suju.