Ensinmäisestä lyönnistä tähän päivään

Poolbiljardiin liittyvä keskustelu (säännöt, välineet, kilpailutoiminta yms.)

Valvojat: Tube, Johnny Boyh, Markku Ryytty, Tommi Lamminaho

Vastaa Viestiin
Tommi Lamminaho
Viestit: 3898
Liittynyt: 20:04 27.10.2004
Paikkakunta: Kirkkonummi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Tommi Lamminaho »

Mahtava ja todella mielenkiintoinen aihe, Niko! Täytyy itsekin syventyä kirjoittamaan elämänkertansa kun muilta tekemisiltään ehtii. :)
Tommi Lamminaho
Hallituksen jäsen SBiL, EPBF
Tommi Lamminaho
Viestit: 3898
Liittynyt: 20:04 27.10.2004
Paikkakunta: Kirkkonummi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Tommi Lamminaho »

Kerrotaas nyt sitten tarina kun ei uni tuu silmään.

Ensikosketukseni biljardiin taisi tulla joskus 10-12 -vuotiaana (90-luvun alussa) isoisän kanssa Talin keilahallilla pelaillessamme. Siinä sitä kuluikin pari vuotta kunnes sitten frendien kanssa eksyttiin "Peanut Pool" -nimiseen paikkaan Länsi-Vantaalla, Pähkinärinteessä, pelailemaan, aina silloin kun markkoja taskun pohjalta löytyi (20mk/h tms). Niinhän siinäkin kävi, että kehityin hieman nopeammin kuin ne muut ja innostuinkin pelistä ehkä vähän enemmän. Muutamat kokeneemmat pelaajat (Nykäsen Jouni, Ahosen Tomppa, Johanssonin Tuukka, Laineen Vellu, Kinnusen Tomppa) siinä sitten houkutteli pelaamaan vähän enemmänkin. Tuli sitten oma keppikin ostettua, Dufferini Bilishuollosta Sturenkadulta (tais just melkeen sen jälkeen muuttaa Ritziin). Elettiinköhän vuotta -94, pelipöytinä Peanutissa 2 x 9' Pressat sekä ah niin mahtava 8' Soren Sogaardi!

"Isommat" pojat opetti sitten bilistä ja kaikkea muutakin mukavaa siinä ohessa. Viikkokisoja kierreltiin reilu vuoden verran muutamissa paikoissa, parhaina muistoina ehkä Hotelli Haagan kisat. Wilburi harjas silloin siellä melkein kisat kuin kisat. Haagassa käytiin kanssa Leiviskän viikkokisoissa ja oli silloin ihan aktiivinen Alueliigakin Uudellamaalla, pelattiin ihan Järvenpäätä myöden niitäkin matseja! Ritzin porukka niitä silloin vei. Oppirahojen makseluuhan se oli, pöytämaksuja tuli makseltua vaikka sai eteen kuinka :wink:

Innostus oli hurja kuitenkin kun tuli niitä voittoja ja parttejakin aina välillä ja liiton kisoihinhan se tie sitten vei. Lahteen lähdettiin Retsin salille (Vaikka enhän mä tienny tuolloin kenestäkään mitään), kasipallon B-SM. Oliskohan pelaajia ollu joku 40-50, olin sitten paras oman salin poika pääsemällä 16 joukkoon 8) En tiiä mikä muilla "pojilla" tuolloin oli, tais tähtäys vähän heittää jostain syystä :roll: Siitä sitten ekoihin junnukisoihin. Osallistujia oli sen viis, 14.1:stä Ritzissä. Muistan sen että junnusarjassa jo oltiin, eli vuos oli -96. Kakkossija sieltä tuli, finaalissa meikä ja Tuomas "Ripsu 4K" Riipinen, tein tussin johtotilanteessa 97-92 ja hävisin. Ikimuistoista :shock: Wikmanin Jimmykin siel 12-vuotiaana ja 140-senttisenä parttia koulupojissa teki...

No siitä mentiin sitten vuosia ja menestystä tulikin, vuonna -97 junnuissa 8SM hopea Laitisen Mikan voittaessa (missähän mies nykyään) ja maajoukkuekomennus Tikkurilan kotiEM-kisoihin. Vuonna -98 sitten tuli 14.1 SM ja pronssia ysissä ja lähdettiin JunnuEM-kisoihin Hollantiin. Sundvikin Kaitsu ja Grahnin Henkka oli joukkueenjohtajina, junnuissa meitä pelas Riipinen ja Janne Vasenius. Joukkuepronssi kotiintuomisina :) Näitten kisojen jälkeen muuten vaihdoin pelikeppini Joss'iin, jolla pelaan edelleen.

Aikuisten sarjaan siirtyminen ei tietenkään ollu samantien helppoo mut yritystä ja kunnianhimoakin oli. Mestikseen vei lopulta tie heti sen alusta asti, tais olla kausi 2000-2001 (vai vuotta aikaisempi?). Syksyllä 2000 uran yks suurimmista saavutuksista, 9-pallon SM-pronssia Tampereella. Semeissä tappio Jimmylle ja finaalin vei sitten Steffi. Toivosen Make otti samalla ekan mitalinsa, pronssisen siis.

Siinä jatkettiin pelailua ja sitten eksyin edustamaan meidän kerhoa (Peanut Pool) liiton syyskokoukseen 2001. Tais olla Billiardmama Mella kun meikäläistä yhtäkkiä ehdottikin liiton hallitukseen ja olin vähän ällikällä lyöty. Aina kuitenkin kiinnostunut ja aktiivinen kun seuratoimintaan sun muuhun olin ollut, en tietenkään kieltäytynyt. Aikaisemmin syksyllä, oikeestaan kesällä, olin Sundvikin Kaitsun oppipoikana junnuEM:issä joukkueenjohtajana joten jotain hommiakin oli tullut tehtyä. Siinä sitten leipoivat Tommista Lajipäällikönkin ja vielä tässä ollaan, kaikenlaista on tapahtunut, kokemusta tullut muualtakin kuin pelaamisen saralta. Nahka on paksuuntunu kovasti, sen voi ainakin sanoo.

Jotain menestyksestä :D Hienoja hetkiä on myös kasipallon SM-pronssi vuodelta 2003. Kasissa aina peli kulkenu hyvin ja tää oli itselleni mainio osoitus taidoista. Samalla siinä alla oli hieman kiusallinen, mielipiteitä ja varmasti väärinkäsityksiä harmillisesti herättänyt maajoukkuevalinta, joten oli mukava näyttää olleen valinnan arvoinen. Samaa vois ehkä sanoo niistä EM-kisoistakin, Puolassa. Kaikista turnauksista ehkä ikimuistoisin, kasipallossa 9s sija todella hienolla pelillä. Jotenkin tunsi olonsa itsevarmaksi tuossa turnauksessa ja peli kulki ottelu ottelulta, vaikkei ekassa pelissä Heiskasta vastaan mitään erikoista tapahtunutkaan. Tultiin aina 16 pelaajan cup-vaiheeseen, missä vastassa oli Niels Feijen. 8 voittoon, tuli jo oltua 7-5 keulilla kunnes kasi meni ohi ja Niels hivutti itsensä ohi ja voittoon. Silloin otti vähän luonnon päälle ja piti viettää hetki itekseen, hyvä ruoka vei pahimman mielen pois. Lepa onneks joskus sano pilke silmäkulmassa et "20 minuuttia se harmittaa, sit se menee ohi pikkuhiljaa". Kyl se vieläkin on joskus mielessä et "mitäköhän jos se ois menny" mut se mikä ei tapa niin kasvattaa. Ja paljon. Joukkueenjohtajana hienoimmat kokemukset on kyllä kaikki siellä saavutetut mitalit ja mukavat hetket joukkueen kesken. Yks rankingkisavoitto ja hyviä päänahkoja on tullu matkalla, Immonen kaatamatta enää Suomesta 8)

Paljon ystäviä ympäri maailmaa ja varmaan vähän vihollisiakin :? on vuosien aikana tullut tehtyä ja mahtavia kokemuksia on takana. Nyt tosin on pitänyt ottaa huilia peleistä ja keskittyä muihin asioihin, lähinnä koulun viimeistelyyn. Tuli huomattua että meikäläisellä on sellainen into tähän peliin, ettei ihan vaan huvikseen harrastelijamielellä enää voi pelata, se on kaikki tai ei mitään. Siinä sitten opiskelutkin äkkiä jäi, eikä siinä kuitenkaan oo järkeä, jos vaikka biliksestä ei ammattia ittelleen sitten lopulta saakaan. Ens kaudella saattaa olla comebackin vuoro, kuka tietää.

Ihme jos jaksoit lukee loppuun, oikeesti :wink: Paljon asiaa jäi kertomatta ja monii tyyppejä mainitsematta, mut olishan tää älyttömän pitkä juttu muuten.
Tommi Lamminaho
Hallituksen jäsen SBiL, EPBF
Tommi Lamminaho
Viestit: 3898
Liittynyt: 20:04 27.10.2004
Paikkakunta: Kirkkonummi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Tommi Lamminaho »

Jyrb kirjoitti:
hlcvw kirjoitti:Hullin snooker-salilta Myyrmäestä
Ihan offtopiccina: Vieläkö on olemassa tämä paikka?
Juu ei oo varmaan yli kymmeneen vuoteen enää ollut...
Tommi Lamminaho
Hallituksen jäsen SBiL, EPBF
Tommi Lamminaho
Viestit: 3898
Liittynyt: 20:04 27.10.2004
Paikkakunta: Kirkkonummi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Tommi Lamminaho »

hlcvw kirjoitti:
Tommi Lamminaho kirjoitti:
Jyrb kirjoitti:Ihan offtopiccina: Vieläkö on olemassa tämä paikka?
Juu ei oo varmaan yli kymmeneen vuoteen enää ollut...
Saatan muistaa totaalisen pieleen mutta se muutti ensin Konalaan ja sitten Rajatorppaan vai oliko toisin päin... Sieltä en tiedä mihin matka jatkui vai jatkuiko ollenkaan.
Jommin kummin, mut siinä se jossakin välissä oli Rajatorpassa, Vihdintien kupeessa. Ei taida enää olla olemassa..
Tommi Lamminaho
Hallituksen jäsen SBiL, EPBF
Avatar
buddy
Viestit: 5276
Liittynyt: 12:58 04.11.2004
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja buddy »

Markus: sun pitää ehdottomasti kertoa sun bilisura läpi. Siinä saattaisi olla aikamoisesti vaihtelevaa luettavaa. Siis oikeesti olis mielenkiintoista luettavaa ! Alapa joskus kirjoittaa ja pistä julkaisten...

Kiitokset Tommille ja hlcvw:lle stooreistaan. Kirjoitanpa itsekin kun sellaiseen riittää tovi aikaa... :roll:
Mikko Jäntti
Jouni Nykänen
Viestit: 160
Liittynyt: 21:47 18.09.2005

Viesti Kirjoittaja Jouni Nykänen »

Itse muistelisin, että se Hullin sali aloitti "Vanhan Emännän"-talossa Vihdintien kupeessa ja muutti sieltä ensin Malminkartanoon, josta siirtyi Myyrmäkeen....Mene ja tiedä
Jouni Nykänen
Viestit: 160
Liittynyt: 21:47 18.09.2005

Viesti Kirjoittaja Jouni Nykänen »

Noh, on kai aika minunkin avata hieman sanaista arkkuani, kun näin mielenkiintoinen puheenaihe ponnahti pinnalle. haepa kaapista hieman juotavaa ja syötävää, sillä tässä kuluu tovi. Siis vain jos jaksat lukea loppuun asti.

Aika-avaruusjatkumooni on vuosien varrella saattanut ilmestyä madonreikiä ja informaation vääristymiä, mutta yritän
muistella ja paikkailla niitä parhaani mukaan. Siis asiaan...

Kaikki alkoi Vantaan Pähkinärinteessä (vuonna 88-89?), metanolin, erikeepperin ja tupakansavun hajuisessa lennokki/harrastustilassa, jossa olin komeiden Hartikan Veljesten kanssa usein kuluttamassa aikaa, tehden milloin mitäkin. Kerran, pelatessamme koronaa, Veljeksistä vanhempi, kait tappion karvasta kalkkia tarpeeksi nielleenä, ehdotti josko mentäisiin pelaamaan oikein "miesten" peliä, 8-palloa, lähellä sijaitsevaan nuorisotilaan. Kaiketi toistuvat tappiot koronassa pistivät hänet keksimään jonkun lajin, missä hän pystyisi päihittämään minut. En ollut ikinä biljardia pelannut, joten tottakai suostuin, ihan mielenkiinnosta.

Kolmen pelatun (ja hävityn) kasipelin jälkeen Veljeksistä vanhempi poistui kiukkuisena paikalta. Mutta kipinä biljardiin jäi. Jäi oikein kovasti. Tätähän vois kokeilla toistekin, ajattelin.

Ja niin kokeiltiinkin. Pelattiin kasia, pelattiin ysiä, käytiin oikein "hienolla" salilla snookeriakin kokeilemassa.

Snookeripa se vasta mielenkiintoiselta vaikuttikin. Tätähän vois ruveta harrastamaan, ajattelin.

Eikä aikaakaan, kun "kiersin" Sturenkadun Biljardihuollon kautta hienon uuden snookerkeppini kanssa Anthony Hullin snookersalille ja aloin harjoittelemaan. Harjoitteluni oli mitä oli, kun ei oikein ollut ketään, joka olisi opettanut.

Sitten paikka nimeltä Peanut Pool tuli tutuksi ja aloinkin harjoittelemaan ja pelailemaan siellä. Kävinpä sitten oikein snooker-rankingeissakin ja kas, heti nousin Suomen Snooker-ranking listalla sijalle 21! Aika hyvin huomioon ottaen sen, että ainoat, jotka voitin olivat Mr. W.O. ja joku muu joka ei vaivautunut saapumaan paikalle. Sitten tulikin kyytiä, oikein kovasti.

Oli uudenvuodenyö (91-92?) kun "Piinatissa" jo vuoden vaihduttua minua lähestyi "herrasmies" nimeltä Ulf "Uffe" "Robinin isi" Lindholm ja haastoi minut satasen snookermatsiin. Tottakai suostuin, koska humalaiselta ja sääntöjä tietämättömältä oli aika helppo nakki saada satku ekstraa. Pelin hävittyään hän ehdotti minulle toista lajia, 9-palloa, kympin freimiltä. Noh, vähän sitäkin pelanneena ajattelin ottaa siitäkin vähän "maistukkaa". Jepjep, kuten arvata saattaa, Uffe poistui kohta baaritiskille neljä kymppiä rikkaampana. Vi***ti ja ankarasti. Tämä ei tule toistumaan, ajattelin.

Snookerkeppi sai kyytiä ja pian se vaihtuikin Challengeriin, Biljardimyynti-Meron mielestä "hinta-laatusuhteeltaan ehkä maailman parhaasen biljardikeppiin". Ja sitten harjoiteltiin. Ja Pelattiin. Ja harjoiteltiin. Uusia kavereitakin alkoi tupsahdella biljardin parissa. Tomi "lainaa autoa, saat sen ehkä ehjänä takaisin" Ahonen, V-P "mä voin ajaa, oon ottanut vasta 12" Laine, Robin "Uffen poika" Lindholm, Pekka "Bobby Ewing" Kuurne, Janne "Hude" Huttunen, Kimmo Ekroth ja ties ketä. Hyvin muistan myös Markku "Zivve" Sarkin biljardisanastot; yläalazivve (älä edes kysy), laitaimuzivve (tonhan osaa kaikki), blackout (kasi maskissa). Mukaan pompsahti myös Tomi "Kinnauer" Kinnunen (oppipoikani), Tuukka "taka-tukka" Johansson, Hanna "käpy" "katsokaa, näkkileipä!" Vuorio (nyk. Vuorio-Wilson) ja tietysti aina helakanpunainen juniorimme, Tommi "lämminvaha" "mämmimaha" "sipulimaito" Lamminaho, jolle erityiset kiitokset kaikesta, mitä hän on biljardin hyväksi tehnyt ja tulee tekemään. Kiitokset vielä Mika Sinisalolle, Peanutin kerhon entiselle puheenjohtajalle, jolta sain sen Suuren Opin. "Ootko kokeillut lisätä sivukierteitä lyönteihisi?". Noh, muuten olenkin suht itseoppinut.

Kaikki, jotka tästä tilanpuutteen vuoksi typistetystä listasta puuttuvat, kiitos ja anteeks, olette silti sydämessäni.

Muistanpa hyvin ensimmäisen "sprenginikin". Mahto painaa jotain 12 unssii. Boy, i felt like Robin Hood.

Challenger vaihtui Meucciin, Meucci Falconiin. Nykyinen Falconini on vissiin järjestysnumeroltaan viides pelikeppini ikinä. Sillä on sitten paukutettu ysissä kuus parttia, kasissa viis ja streitissä 77. Line-up enkat on tehty Challengerilla. Ja niistä ei puhuta.

Vuosien varrella on kertynyt ties minkälaista voittoa/palkintoa. Viikkokisavoittoja on miljoonia (sekosin laskuissa kolmen jälkeen), on tullut kinkkua, divari-rankingvoittoja, B-SM mestaruuskin löytyy. Yksi makoisimmista on kuitenkin 8-pallon B-SM kvartsipeli Aarno "Bak" "Hiivittäjä" Kiveliötä vastaan. Voitin hänet 7-6, johdettuani häntä jo 6-2. Huoh, muistan vieläkin, kuinka käteni tärisivät tehdessäni kontrassa parttia hänen kuivan aloituksensa jälkeen ja näin lunastaen itselleni elämäni ensimmäisen "kunnon" pokaalin.

Tietenkään ei pidä unohtaa 2004 8-pallo SM-kisoja Järvenpäässä, jossa voitin kvartseissa Markku "Mynttinen" Toivosen 8-3 ja saavutin ensimmäisen välitavoitteeni, SM-mitalin. "Kyllähän siihen yli 10 vuotta menikin"-huudon saattavat jotkut paikalla olleet muistaa vieläkin. Suurin tavoitteeni on olla Seiskassa useammin kuin Matti ja se on jo vaikeeta.

Hirveästi en ole ulkomailla asti käynyt pelailemassa, joten parhaimpia kisareissujani on ollut World Tourin osakilpailu Arnhemissa, Hollannissa. Oppihan sielläkin jotain uutta. Tiesittekö, että Lorko puhuu "suht sujuvaa" Tanskaa?

2003 ja viime kesänä syntyneet poikani ovat pitäneet minua hieman syrjemmässä biljardista ja sen harjoittelusta, mutta kiitokset vaimokkeelleni, nyt on taas "lupa karata" maailmalle. Näyttäisi vielä siltä, että se "lupa" poikisi SM-sarjapaikan ensi kaudelle. Mahtavaa, upeeta. Taas pääsee kiusaa konkareita. Malttais vaan treenata, muuten käy kalpaten.

Ehkä tässä sitä tarinaa olikin jo sitten yhdelle kerralle. Pakko yhtyä Markus-sedän sanoihin, että jos kaikki kirjoittaisin, tarttis tehä kirja saman tien. Ehkä sit elämänkerrassa. Ehkä. Jääkää sitä pelolla odottamaan. Nykästen elämänkerrat on jäätäviä.

Kiitos ja Halaus kaikille.
Jorma Kauppinen
Viestit: 328
Liittynyt: 09:31 27.10.2004

Viesti Kirjoittaja Jorma Kauppinen »

hlcvw kirjoitti: Saatan muistaa totaalisen pieleen mutta se muutti ensin Konalaan ja sitten Rajatorppaan vai oliko toisin päin... Sieltä en tiedä mihin matka jatkui vai jatkuiko ollenkaan.
Rajatorpasta muutto Malminkartanoon. Samaan aikaan toinen sali Myyrmäkeen. Myyrmäen salin lopetus. Malminkartanosta Konalaan. Sitten lopetus.
Tommi Lamminaho
Viestit: 3898
Liittynyt: 20:04 27.10.2004
Paikkakunta: Kirkkonummi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Tommi Lamminaho »

Saataisko tänne jotain mehukkaita elämänkertoja lisää kevään piristykseks? :D
Tommi Lamminaho
Hallituksen jäsen SBiL, EPBF
Avatar
buddy
Viestit: 5276
Liittynyt: 12:58 04.11.2004
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja buddy »

Buddyn biljardiura. Urani taisi alkaa 1990, 13-vuotiaana keltanokkana löin pari ylijäämäpalloa Lahden Riihelässä, baari Riihikontissa jossa en sen kummemmin enää pelannutkaan. Pian siirryin kuluttamaan aikaani Kasakkamäen nuorisotiloille, jossa oli semmoinen kiva 6' harjoituskaisapöytä, pussin suulle kun laittoi pallon, niin jäi 1cm "löysää" eli haastavat oli pussit, ehkä jotain hyötyä oli tuosta kuitenkin. Tuolla tuli parina iltana viikossa pelailtua, samassa paikassa aloitti myös Joukaisen Toni, jonka kanssa tuli pelailtua enemmänkin myöhemmin. 15-kesäisenä aloin iltaelämän ohella käydä Lahden Kulmapubissa, siellä olikin jo suurensuuri 8' Söreni hirmukokoisilla pusseilla. Peruskaljaäijien lisäksi sieltä löytyi jokunen ihan osaava biljardisti ja Joukainen siirtyi myös sinne, samoin takavuosien junnusuuruus Mika "Musti" Laaksonen tuli myös mukaan kuvioihin. 100m päässä 8-baarissa pelaili myös muuan lupaava Jorma Rinne ja kolmikko Rinne, Joukainen ja Buddy muodostivat treenikolmikon ja junnuina tuli treenattua niin CityPoolissa kuin lopulta Retsin salilla 8-biljardissa jossa pelailivat huippunimet Marvel, Lorko, Entinen Aktiivi, Retsi ynnä muut suuruudet. Sitä ennen tuli 8-palloa tahkottua urakalla Lahden alueliigassa, jossa taisi 1-divaripuolella mennä KulmaPubin tiimissä yksi kokonainen kausi häviämättä yhtään matsia (2 voittoon). 8-bilisaika oli hauskaa, pelattua tuli urakalla ja onneksi oli treenivastustajiakin...

Tuli ostettua silloin oma keppikin, toinen keppi oli jo merkkipäre nimeltä Meucci, jolla kelpasi opetella kierteitä. Ekat junnu-rg:t Turussa 16-kesäisenä, pääsin semeihin jossa tuli Marvelilta tukkaan ja finaalissa kohtasivat Alvesalo ja Marvel (jotka eivät olisi saaneet edes osallistua koko kisaan :) ). Samana vuonna eka junnu SM-mitsku josta olen edelleen ikionnellinen. Pronssia napsahti, semeissä hävisin tiukan väännön Orivuoren Mikolle ja pronssiottelussa vein sitten Vesa "Visa" Haaralaa nyk. Kulmalaa kuin litran mittaa ja mitsku kaulaan ! Legendaarisia teiniördäys... eikun teiniturnausmatkoja tuli tehtyä useampiakin, 3 SM-pronssia jäi saaliiksi (kaikissa pelattu pronssiottelu). Mieleenpainuva kokemus oli 1995 junnujen EM-karsintakisat, joissa oli mukana Ville "Nappari" Naparstokin saatua varman kisapaikan, kahdesta jäljelläolevasta paikasta taistelevat nimet... varmaan tiukin junnusetti pitkään aikaan: (Naparstok, varma EM-paikka) ja muut karsijat: Heiskanen, Wilburi, Eronen, Joukainen, Rinne, Haarala, buddy. Nuo karsinnat meni sitten aivan persiilleen ja viimeinen EM-kisamahis sivu suun. Korpesi aika huolella, pelasin huonoimmat kisat ikinä. Noh, siihen aikaan ei ollut tavatonta, että junnukisoissa oli 30-40 pelaajaa ja koulupoikia melkein 20. Oikein harmittaa katsoa nykyistä meininkiä... Nykyiset nuoret vaan irkkaa ja dokaa...

1996 yo.lakki päähän ja muutto Espooseen ja opinnot TKK:lla alkavaksi. Seura vaihtui Ritziin ja heti samana syksynä voitin Ritzin mestaruuden 9-pallossa, finaalissa kaatui itse Mika kun buddy painoi kontrassa päätykynnestä pitkän ysin pönttöön ! 1996 olin taas jämäsijoilla, mutta tällä kertaa PM-kisoissa, sij. 9. (edelleen paras sijoitukseni sekä SM- että PM-tasolla :D ). 16 cupissa tuli tukkaan Tanskan Jan Pederseniltä joka teki 8-6 johtoasemassa partin ja 2 aloitusysiä (grrr). Samoissa kisoissa tuli pari kivaa päänahkaa, mieleenpainuvin lienee Pekkasen Hannu, jonka "päästin" 7-0 johtoon yleisön kannustaessa raivokkaasti "hyvä Hannu" joka erän jälkeen, mutta jonka lopulta niistin 11-10. Käsissä oli silloin uusi hiano Bearin keppi, jolla pallot vaan sujahtelivat pusseihin kuin itsestään. Meucci oli saanut tehdä tilaa jo aiemmin, kun ei vaan toi keitetty nuudeli oikein sovi biljardipallon lyömiseen... Bearilla tulikin pelailtua pidempäänkin..

Jaa, sittemmin yritin keskittyä opintoihin, pelaaminen oli satunnaista, kolmet B-mestaruudet (aiemmin nimellä B-SM) tuli voitettua, mieleenpainuvin lienee Mascotissa voitettu 9-B.mest. v. 2000 tjsp. Peli sujui kuin tanssi vaan, ja kukaan ei päässyt 3 erää lähemmäksi lopputuloksissa. Muistuu myös mieleen yksittäinen matsi joukkue-SM kisoista, lähdimme käytännössä kaksistaan Miksan kanssa kisoihin ja oltiin melkein mitaleilla ! Makoisa oli kyseisen kisan 58-12 tappioasemasta tehty 63 break Pekkasen Hannua vastaan. Hiljaiselo biliksessä sai uutta pontta 2002 kun lähdin puoleksi vuodeksi ulkomaille töiden ja opintojen pariin. Kesä 02 meni Prahassa ja sain hyvää treeniä paikallisen Dominik Halamkan kanssa (2006 Tsekin EM-edustaja) ja myös ohrajuoman maistelua tuli harjoiteltua. Syksy 02 Delftissä Hollannissa jossa taas tuli pelailtua Dijkje Duinzigtissä Den Haagissa joka on mm. Alex Lelyn ja Niels Feijen kotisali. Viikkokisoja harjailin tuolla kivasti (prot eivät saaneet osallistua) ja tulihan sitä sitten lainattua p*rsaukisena rahaa, että pääsi Weertin Eurotouria vääntämään siihen lähistölle. Sieltä napsahti mm. cuppipaikasta pelatessa Hohmannin päänahka 9-4, joka ehkä makoisin voitto ikinä urallani. Torsti-paralla ei juuri saumaa ollut, eka näkyvä pallo 4-0 tilanteessa ja siinäkin meni oma :D Cuppipaikka kuitenkin ja muutama sata euroa Heineken... eikun ruokarahaa.

Paluu Suomeen, vähän uutta treeni-intoa ja divareita ekaa kertaa pelaamaan. Ekan kokonaisen divarikauden aikana yksi divarivoitto (14.1 tietty) v. 2003 ja viimeinkin alkoi tuntua siltä, että on sitä jotain oppinut kun on toistakymmentä vuotta pelannut. 2004 nousu mestikseen, heti tokassa tai kolmannessa rg:ssä finaalissa, jossa epäonnekas kikki kontrassa Jakea vastaan vei voiton. Seuraava rg-menikin sitten putkeen ja ensimmäinen rg-voitto buddylle (14.1 tietty). Sama kausi vei buddyn ihan EM-kisoihin asti, jossa kyyti oli melko kylmää, prot tekivät parttia minkä ehtivät ja käteen jäi 1 matsivoitto joka lajista ja joukkue-pronssi johon osallistuin voimakkaasti katsomon puolelta kannustaen !! :) Tämä vuosi taas ollut biljardillisesti huono muiden kiireiden takia. Jälleen ehkä mieleenpainuvan kokemuksen tuo muutaman viikon takainen joukkue-SM kisa jossa kisapötköennätystä tuli parannettua, tällä kertaa Johanssonin Tuukan kustannuksella joka pelasi erinomaisesti johtaen 3 lyöntivuoron jälkeen buddya 52-1. Siitä sitten buddy rankaisi Tuukan oikeastaan ainoasta virheestä ja juotti vastukselle Heiskas-myrkkyä ja teki 74-poikki. Kädessä oli taannoin Caponen tikku, nykyisellään survon fenolipalloa pönttöihin Tim Scruggsilla josta tuskin koskaan luovun. Täydellisen kepin etsintä on näet päättynyt. Vielä kun oppisi pelaamaan kunnolla...
Mikko Jäntti
jaolsten
Viestit: 2265
Liittynyt: 15:51 09.02.2007
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jaolsten »

Kiva stoori. Veikö viestinviejällä (Miki) 1,5 vuotta kertoa sulle, että sun tarinan olis kiva kuulla :lol:

No hyvä että kaivoit tänkin topicin tuolta historian kätköistä, vierähtää työpäivä mukavasti näitä lukiessa :oops:
-Hirttotuomion saanut halusi viimeiseksi toiveekseen sätkiä-
Se kauniimpi Tiusanen
Viestit: 845
Liittynyt: 22:04 04.11.2004
Paikkakunta: Jyväskylä

Viesti Kirjoittaja Se kauniimpi Tiusanen »

Jumalauta, mä kirjoitin varmaan kaksi tuntia jotain sepustusta, ja siinä vaiheessa kun olin sitä postittamassa tää foorumisofta oli jotenkin saanut mut kirjattua ulos palstalta ja koko teksti hukkui. Nyt hieman harmittaa..
-Timo Tiusanen
Se kauniimpi Tiusanen
Viestit: 845
Liittynyt: 22:04 04.11.2004
Paikkakunta: Jyväskylä

Viesti Kirjoittaja Se kauniimpi Tiusanen »

Haha, ennen valittamista olisin voinut kokeilla tuota selaimen back-nappulaa :D


Mutta prkle, kai sitä voi kantaa omankin kortensa kekoon.

Ensikosketus biljardiin oli varmaan joskus 13-14 -vuotiaana seurakunnan nuorisotiloissa Jyväskylän Lohikoskella vuonna -94 tai -95. Muuten en näe paljoa tarvetta kirkkoon astella, mutta kyseiset nuorisoiltamat olivat hyvä ja mukava tapa tavata muita vesseleitä ja opetella muun muassa tupakan polttoa ja muuta rakentavaa. Kyseisistä peleistä en kovin paljoa muista, mutta pystykorvalla vedettiin ja välillä käytiin pihalla syljeskelemässä. Peli ei silloin herättänyt vielä sen suurempia intohimoja itseään kohtaan.

Seuraavasta askeleesta pelin pariin voi syyttää oikeastaan Partio nimistä sankaria, joka opetti minut lintsaamaan koulusta. Vuosi oli varmaan -96 ja paikka oli Jyväskylän normaalikoulun yläaste, joka sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä silloin entisissä tiloissa ollutta Jyväs-snookeria. Loppupäivän mittaisiksi venyneet hyppytunnit tai epäkiinnostavat kemian tunnit käytettiin jyväs-snookerissa tupakkaa polttaen ja kahvia juoden.

Jossain vaiheessa pojat pakottivat pelaamaan snookeria. Alkuun peli oli melkoinen shokki jo senkin vuoksi, etten silloin osunut poolissakaan mihinkään. Pöytä oli *rumasana* lentokenttä ja pystystä vedettäessä sai aina toivoa, että osui edes samaan valliin missä kohteena ollut pussi oli. Peliä pelattiin yleensä kolmin tai nelinpelinä, jolloin taktiset kuviot olivat yleensä jokseenkin mielenkiintoisia. Kaksinpelinä erä kesti noin tunnin.

Jyväs-Snookerin muutettua uusiin tiloihin entisten tilojen sijaitessa talossa, joka purettiin, alkoi peli kiinnostaa vakavammin. Lukioaikana kohisten lisääntynyt lintsaaminen sekä vakavamman soittoharrastuksen loppuminen antoi rutkasti aikaa harjoitteluun pelimuotona siis snooker. Rupesin saamaan vinkkejä ja pelivastusta kokeneemmilta pelaajilta, joita voisi mainita Åman juniorin, Oikarisen Esan, Virtasen Veskun ja Rautiaisen Markon. Åman ja Eppu neuvoivat paljon teknisten asioiden kanssa sekä harjoitteluun liittyen, Veskun kanssa oppi vetämään kivitosissaan, vaikka sen kanssa välillä pelottikin pelata, kun se oli niin kiukkuinen ja Rautsilta oppi hössöttämään.

Lukion jälkeen menin suoraan yliopistoon tarkoituksena aloittaa tietojärjestelmätieteen opinnot. Korvasin kuitenkin yliopisto-opinnot viettämällä päiväni pitkälti vetämällä line-uppia ja pelaten. Ostin myös ensimmäisen snookerikeppini, joka oli master -sarjan Parris. Hinta oli muistaakseni käytettynä jotain kuutisen sataa markkaa tai sinne päin. Opin myös vaihtamaan nahan keppiin, mitä taitoa pidin yllä vaihtamalla nahan keppiin vähintään kerran viikossa, koska pelin sujumattomuus oli ilmiselvästi kepin ja nahan vika. Häviäminen otti päähän niin maan pirusti, että jos hävisin sellaiselle, jota pidin itseäni huonompana, niin silloin sai kyllä kyytiä kepit ja kiksit.

Enkkasarja oli pitkään 39. Yli 50 meneminen tuntui silloin puoliksi mahdottomalta tehtävältä. Lineupissa olin tehnyt vaikka kuinka paljon enemmän, mutta pelitilanteessa homma hajosi aina jännitykseen. Siinä vaiheessa, kun onnistuin pääsemään yli viidenkymmenen kaikesta vapinasta huolimatta alkoi lukko hieman aukeamaan. Silloinen sarja päättyi kuuteen kymmeneen seitsemään. Jossain vaiheessa tein lineupin läpi. Muistan, että väripallot meni hirveellä vapinalla ja viimeinen musta jännitti. Sen jälkeen Vesku alkoi piruilemaan, että mun olisi aika tehdä erän vievä breikki. Jonkin aikaa myöhemmin otin neuvosta vaarin ja tein 87. Sarja loppui pariin viimeiseen punaiseen vallissa.

Pelattiin aika paljon pakka hajalle meiningillä tavoitteena isot sarjat. Niitä rupesikin tulemaan jossain vaiheessa ihan tyydyttävästi. Snookerurani kohokohta on varmaan nykyinenkin enkkasarjani 131. Kaveri löi ekan punaisen jälkeen sinisen kulmaan ohi, josta jollain ihmeen kaupalla onnistuin sutimaan kaikki kuulat pussiin ja tyhjensin siis pöydän. Parannus kasiseiskasta sataan kolmeen kymmeneen yhteen oli mielestäni hyvä. Toista hunttia en virallisesti olekaan sitten enää tehnyt, vaikka moraalisesti niinkin voisi sanoa. Jossain vaiheessa pelasin jostain syystä salikepillä Eppua vastaan ja löin ysiseiskassa mustan pussiin tarkoituksena pelata viimeiselle punaiselle kulmaan niskaan. Koska punainen sijaitsi sivuvallissa aika lähellä keskipussia, löin luonnollisesti oman keskelle. Se harmitti. Päälleveto oli muutenkin myöhemmin ajatellen ihan päätön, koska säkityksenkin kannalta olisi ollut järkevämpää pelata niskaan ylikeskelle jolloin tuota oman menemisen vaaraa ei olisi ollut, ja pallo olisi todennäköisemmin löytänyt tiensä myös pussiin.

Kävin myös vanhempien konkareiden rohkaisemana muutamassa snooker-rankingissa. Paras sijoitus taisi olla kasin joukossa en muista ihan varmasti. Viimeistään siinä vaiheessa tuli vastaan joku sellainen ettei sitä oikein ollut enää jakoja. Kovat tasoerot lannistivat hieman kiinnostusta kilpailuun, vaikka salilla pelasinkin ihan mielelläni itseäni parempien kanssa enkä suostunut ottamaan tasoituksia. Kilpailumenestystä minulla ei sen suuremmin siis ole snookerin saralta. Jossain red devil openissa pääsin muistaakseni toiselle päivälle, jolloin aamun ensimmäinen peli oli Hämälaisen Markkua vastaan. Kompensoin saamaani pistetasoitusta kovalla krapulalla, ja kuokkaan tulikin lopulta muistaakseni 3-1. Eppu muuten voitti kyseiset kisat. Hyvä meidän joukkue!

Armeijan aikaan tuli ensimmäinen pidempi tauko harjoitteluun ja pelaamiseen, vaikka lomilla kävinkin aina huitomassa palloa humalassa. Kyseinen armeijapestini loppui kuitenkin yllättävästi lyhyeen, ja minut vapautettiin rauhan ajan palveluksesta kolmen kuukauden jälkeen. Virallisesti en ole kuitenkaan hullu. Kyseinen tapahtuma oli samana päivänä kuin WTC-iskut. Oli aika jännä, kun Tilkassa ollessani olin ollut ihan täydellisessä uutispimennossa, ja kasarmille palatessani kaikki on liimaantuneita telkkariin ja ihmiset puhuvat, että sota tulee.

Sotaa ei tullut ja asiat palasivat normaaliksi. Samaan aikaan armeijassa olevat kaverit hieman vähensivät pelikavereita, mutta korvasin edelleen yliopisto-opintoni biljardilla. Siinä vaiheessa, kun opintotukeni katkaistiin kiitoksena kahdeksasta suoritetusta opintoviikosta ties kuinka pitkän ajanjakson aikana rupesin punnitsemaan asioita uudelleen. Koska minusta ei lahjojen puutteesta johtuen ilmeisestikään ollut tulossa ammattipelaajaa kuten myöskään rokkitähteä, niin rupesin panostamaan enemmän koulunkäyntiin. Tutustuin myös verrattain myöhäisellä iällä ensimmäista kertaa ihmissuhteiden ihmeelliseen maailmaan, joka myös osaltaan rajoitti pelaamista. Se oli loppujen lopuksi stressaavaa, mutta eihän ihmissuhteet voikaan päättyä kuin joko hyvin tai avioliittoon. Aloittelin myös vielä nykyisinkin kesken olevia kauppatieteen opintojani. Vuosi oli kai 2003 tai 2004. Painopiste biljardin kanssa rupesi siirtymään myös hiljalleen enemmän kohti poolia.

Poolia en ole juurikaan koskaan sen enempää harjoitellut. Joskus saan inspiraation vetää itsekseni streittiä, mutta turhaudun siihen yleensä verrattaen nopeasti, koska olen siinä uskomattoman huono. Sekin on varmaan yksi syy siihen, etten koskaan ole tullut sen paremmaksi pelaajaksi. Ilmeisesti tuo takavuosien snookerin hakkaaminen on kuitenkin luonut riittävän teknisen pohjan lyönnille, niin pystyn kuitenkin pelaamaan vieläkin ihan tyydyttävällä tasolla. Kai siitä jollain lailla on todisteena ysipallossa tehty 1+5 parttia. Koska olen sokea kuin lepakko, enkä osaa pelata tai muutenkaan edes olla silmälasit päässä, niin snookerin pelaaminen on jäänyt oikeastaan kokonaan pois. Pitäs varmaan harkita piilareita. Tosin luultavasti en osaisi laittaa niitä päähän.

Vuosien varrella olen tasapainotellut aina soittamisen, pelaamisen ja punttisaliharrastuksen välillä panostaen aina hetkellisesti yhteen tosissani. Nykyään tuo liikuntapuoli kiinnostaa enemmän kuin pelaaminen, vaikkei sitä ulkomuodosta heti uskoisikaan. Nykyään yritän myös tosissani käydä koulussa ja teen samaan aikaan myös duunia, joten koska päivässä on todellakin se rajallinen määrä tunteja, niin kaikkea ei vaan kerkeä tehdä niin paljon kuin haluaisi. Eikä kiinnostustakaan riitä ihan joka asiaan samalla. Paikallisen Matsi-baarin viikkokisoissa tulee käytyä pelaamassa, jotka olen kertaalleen voittanut ja ollut muutaman kerran finaalissa, joissa on muistaakseni harrastettu jonkin näköistä rahojen jakamista vastustajan kanssa. Pelaaminen on enemmän sellaista hupi huiskimista, kuin vakavampaa harrastamista, vaikka seuraankin kuvioita vieläkin jatkuvasti.

Nykyäänhän meillä on tosiaan nämä seuratilat ja treenimahdollisuudet olisivat rajattomat. Klubin perustamista en tässä rupea tarkemmin selostamaan, koska tämä sepustus on jo venynyt niin pitkäksi, ettei tätä jaksa kukaan muutenkaan lukea, mutta perustamisen syynä oli aktiivisten pelaajien treenaamisen kallius, sekä kollisiot tiettyjen ihmisten henkilökemioissa. Klubilla tulee pelattua enimmäkseen poolia. Välillä nostelen Rautsille palloja kaisassa. Sain kaisassakin takavuosina siepin, ja tein 57 aloituksesta. Siinä vaiheessa kun löin helpon punaisen kulmaan ohi rupesi harmittamaan.

Tässähän tätä tarinaa rupeaa olemaan. Nykyään pelailen sen kerran pari viikkoon joko klubilla tai viikkokisoissa. Jyväs-snookerissa tulee harvemmin enää käytyä vaikkei henkilökohtaisesti mitään paikkaa vastaan olekaan. Pöydät siellä on kuitenkin uskomattoman hyvässä kunnossa, ja jos snookeria vielä aktiivisesti pelaisin, niin homma saattaisi olla ihan toinen. Jos tähän loppuun jotain meriittejä haluaa vielä lisäksi listata, niin liiton kisoista ei muuta menestystä ole, kuin yksi 3.-4-sijoitus poolin 1. div -kisoista muutama vuosi sitten. Paikallisista kisoista on jotain kärkisijoja, mutta niitä ei ole tarpeellista tässä enempää ruveta listaamaan. Pelikaa pelaisin vieläkin, jos meitä ei olisi suljettu pois sarjasta erään jupakan johdosta. Kiitos pelika, ettei minun tarvitse viettää enää yhtään tiistai-iltaa Äänekoskella.

Jatkan krapulaani.
-Timo Tiusanen
Vastaa Viestiin