Jos joskus innostun kaisaa kisaamaan, niin ajattelin kysellä hieman että millä tyylillä kaisapeli kannatta aloittaa? Jos olen teikkauksen voittanut ja lähden kaisaa lämäsemään kulmaan niin onko parempi laittaa siihen vähän leikkuuta ja pakkia niin saa painaa kaisan seuraavaksi keskelle?Ja onko reilua jos vetää aloituksesta yläpallolla kohti kaveria ja punaista nakkien toivossa? Tälläsiä siis mielessä. Kiitos!
Molemmat hyviä (perus)tapoja aloittaa ottelu. On kahta koulukuntaa; 1. toiset ovat tottuneet ampumaan kaisaa vain kulmaa ja pelaavat samalla itsensä keskelle päälle. (valtaosa tekee näin) 2. Toiset aloittavat ns. kemiläisittäin, eli samalla kun lyövät kaisaa kulmaan päin, he ovat asettaneet oman kiven niin, että saavat karan vähintään valkoiseen palloon ja tarkoituksena saada nakilla valkoinen työnnettyä pois punaisen niskasta (=päätyvalliin).
Pelaamalla tottuu, kumpi on itselle sopivampi tapa. Jos kaisa menee aina aloituksesta säkkiin, niin ei aloitustavalla silloin ole kovinkaan suurta merkitystä
Enhän voi olla laittamatta lusikkaani näin herkulliseen soppaan. Tämä asia koskettaa Kaisan perimmäistä olemusta ja luonnetta.
Oppiessani tämän pelin joskus kauhian kauan sitten havaitsin pari perusseikkaa.
1. Useimmat pelaajat pelaavat kisoissa periaatteessa samoin kuin salilla.
2. Kisoja voi voittaa pelaamalla kuin salilla, mutta jatkuva menestys saavutetaan välttämällä häviämistä.
Se, että työnnetään valkoista päätyyn kisoissa, mutta ei salipelissä, ei tarkoita aina sitä, että peli olisi erilaista kuin salipeli. Pelin erilaisuus tarkoittaa pallovalintaa, lyönnin voimakkuutta ajatellen, millainen jatko jää itselle ja toisaalta, mitä jää kaverille, haetaanko nakkia ja miten jne. Variaatioita on lähes rajattomasti. Monet pelaajat nyyläävät kisoissa valkoista pussiin / piiloon / valliin, mutta hyökkäysvaiheessa pelaavat kuten salipelissä ja jättävät oman pelinsä haavoittuvaiseksi ohilyöntitilanteessa.
Pelien voittaminen on eri asia kuin häviämisen välttäminen. Otetaanpa esimerkiksi tilanne, jossa pelataan kaveria vastaan salipeliä. Kymmenen erän lopputuloksena 7-3 tai 8-2 voitto on hieno saavutus, ja voi olla itseensä tyytyväinen salilta lähdettäessä. 7-3 tai 8-2 lopputulos on voittamista, MUTTA tällaisella lopputuloksella ei pärjätä kisoissa. Pitää pelata 9-1 tai 10-0. Tällainen lopputulos on häviämisen välttämistä.
Anteeksi pitkä johdanto, mutta nyt asiaan. Väitän, että vaikka kaveri laittaisi 9 aloituskaisaa kymmenestä pussiin harjoituksissa, ei silti kannata aloittaa "kaisa kulmaan ja keskelle päälle" muutoin kuin tilanteessa, jossa vastustaja on laittanut oman valkoisensa passiiviseen paikkaan, esim. lähelle sivuvallia.
Tekemällä aloituskaisan ei ole voittanut vielä mitään, mutta lyömällä sen ohi on samalla antanut vastustajalleen täydellisen aseman aloittaa punaisella ja jatkopallona on oma valkoinen keskireiässä. Ohilyöty kaisa on joko jatkopallona tai nakkipallona tai odottamassa asetusta sen valkoisen pussituksen jälkeen.
Aloituspunaisen jättäminen kaverille johtaa tappioon silloin tällöin, minkä takia kisojen lopputulos ei ole aina niin hyvä kuin voisi olla.
Pitää myös kysyä, huononeeko oma tulos, jos aloitustilanteessa pelaakin nakin valkoiseen eikä omaa keskelle päälle. Eipä taida huonontua? Mikäs sen kivempaa kuin rankaista vastustajaa heti aloituksesta lyömällä kaisa kulmaan ja ottamalla sekä valkoisen että punaisen nakin siten, että vastustajan valkoinen päätyy lähelle kulmapussia ja punainen jää pilliksi toiseen kulmaan. Nykyisillä onnettomilla taidoillani pystyin siihen itsekin viime Kultakelloissa, tosin se valkoinen nakkipallo meni tuhmuuksissaan putoamaan pussiin.
Mutta totta kai, jos treenaa itsensä ylivoimaiseksi muihin nähden, niin ei sillä aloitustavalla ole sitten enää niin suurta merkitystä.
