Muuten vaan mukana pyristelevä
Historiaa
Jotenkin sitä on vain hakeutunut aina hyvään porukkaan. Ensimmäisen kerran koskin biljardikeppiin joskus -70 luvulla. Kaisaan tutustuin 1976 tullessani täysi-ikäiseksi. Asuin silloin Kotkan keskustassa Kapteeninkadulla. 100m kotitalosta oli Karoliina Klubi jonne suunnattiin paperiset henkkarit taskussa. Siellä tutustuin siis Kaisabiljardiin kärsimällä silloin rökäletappion jollekin silloiselle kaisan taitajalle. Aiemmin olin jo tökkinyt poolia Kotkassa Pub Fenniassa jossa oli silloin Kotkan ainoa poolipöytä, ja kirkkaan punaisella veralla.
Kotkan hovinsaarella oli merimiehille tarkoitettu vapaa-ajan viettopaikka Mepa, jossa oli alakerrassa Kaisapöytä jolla pelattiin yleensä poolia. Joskus kaivettiin Kaisapallot esiin ja säännöistä mitään ymmärtämättä tökittiin palloja pussiin päin. Siellä hierottiin tarvittava tarkkuus, ja silloin tällöin tuli osallistuttua viikkokisoihinkin Partin salilla joka sijaitsi silloin Kapteeninkadulla. Pelailin biljardia silloin tällöin ja uran huippuhetki koitti 1987 voittaessani poolissa Kotkan mestaruuskilpailut jotka olivat silloin kaksipäiväiset. Silloisella Partin pitämällä salilla ei ollut poolipöytiä, joten kisat järjestettiin useana vuonna Karhulassa hotelli Karhussa (nykyinen nimi) ja ne pelattiin kolmella pöydällä. Pelaajille tarjottiin hernesoppaa ja näkkileipää. Finaalissa vastustajana oli muuten Gösta Huttunen. Se oli silloin viimeinen vuosi kun ne järjestettiin, ja kiertopalkinto on minulla vieläkin.
Sitten tuli pitkä tauko biljardissa, syytä en tiedä mutta Kaisaa alettiin pelata uudelleen joskus -90 luvulla.. Mennessäni Ahlströmille töihin 1990 tutustuin nykyisen kerhomme pitkäaikaisjäseneen Matti Pietikäiseen joka sai minut taas kiinnostumaan Kaisa-biljardista. En muista vuotta mutta joskus 94-95 menin näyttämään naamaani silloiselle Ahlströmin toimihenkilökerholle, jossa tutustuin moneen vieläkin Kaisa-Karhuissa jäsenenä olevaan pelaajaan. Aatos Freyborg dominoi silloin viikkokisoja, ja nimi keikkui jatkuvasti rg-listan kärjessä. Satuin joskus itsekin voittamaan, ja kerran poistuin paikalta kinkkukärrin voittajana sika kainalossa. Silloin oli vielä kisoissa tarjoilijat tehtaan puolesta ja baaritiski auki. Mikään tosissaan harjoittelija enkä kisoja kiertävä kettu en ole koskaan ollut. Syynä varmaan se että sipuli ei kestä, siksi olenkin siirtynyt pääasiassa linssin taakse pelailemaan. Tällainen kevennys tähän loppuun…
Sama