Kokeile One Pocketia

[Jarno Virtanen]

Nyt kun olen saanut innostuksen one pocketiin, niin ajattelin näin tuoreeltaan kertoa oman näkemyksen mikä lajissa viehättää. Olen itse kokenut jonkinlaisen valaistumisen viime aikoina ja minulla on tuoreena muistissa millaisia ennakkoluuloja itselläkin oli lajia kohtaan. One pocket on kuitenkin laji, joka avautuu vähitellen ja viehätys sitä kohtaan kasvaa vähän kerrallaan. Jos katsoo täysin one pocket -ummikkona (mutta muuten kokeneena biljardinpelaajana) maailman huippujen peliä, niin siitä ei välttämättä saa kauheasti irti. Pystyy toki arvostamaan hienoja lyöntejä, mutta lajissa tapahtuu paljon muutakin kuin pitkiä pussitussarjoja.

Tarkoitus ei ole väittää, että kaikkien pitäisi lajista tykätä tai että laji olisi jotenkin muita lajeja parempi. One pocket on laji siinä missä muutkin, mutta se voi jäädä kokeilematta, jos perustaa käsityksensä vääriin ennakkokäsityksiin eikä koskaan kokeile lajia kunnolla. Kaikki eivät varmasti kokeilemallakaan lajista innostu, mutta ei siinä mitään väärää ole.

Monille tulee varmasti one pocketista ensimmäisenä mieleen, että se on tylsä laji, koska siinä seiftataan niin paljon. Lajissa tosiaan seiftataan paljon, keskimäärin varmaan yli puolet lyönneistä on jonkin sortin seiftejä. Mutta jos asiaa tarkastelee pelaajan näkökulmasta, niin tilanne on usein sellainen, että lyöntivaihtoehtoja on todella paljon eikä ole mitään hajua mikä on paras lyönti. Ja vaikka onnistuukin päättämään mitä yrittää, niin one pocketissa joutuu usein lyömään todella vaikeita safety-lyöntejä. Seifteillä yritetään yleensä saada lisäksi aikaan jotain positiivista, esim. siirrellä palloja omaa pussia kohti, mikä tekee niistä entistä vaikeampia. Minusta tämä kuulostaa suorastaan tylsän vastakohdalta. Vaihtoehtoja on paljon ja niiden toteuttaminen on vaikeaa. Eihän se ole tylsää!

One pocketissa parhaat seiftit ovat lisäksi aggressiivisia, mikä tarkoittaa, että seiftin lyöjä saa aikaiseksi positiivisia asioita itselleen mutta lisäksi pakottaa vastustajan todella vaikeaan lyöntiin. Usein on mahdollisuus lyödä helppo ja jokseenkin turvallinen seifti, mutta pätevä vastustaja voi käyttää sen hyväksi siirtelemällä pallojaan kohti pussia ja ottamalla strategisen edun. Tylsyyttä vastaan puhuu mielestäni myös se, että one pocketissa on mahdollista tehdä megaluokan virheitä: epäonnistua seiftissä niin että vastustajalle jää helppo pöytä alle. Itse tuli lyötyä moinen eilisissä peleissä. Toki muissakin lajeissa tulee isoja virheitä, mutta jotenkin tuntuu, että one pocketissa "sell-outit" rankaisee isommin.

One pocketin hienoimpia puolia on mielestäni se, että siinä jos missä taitoerot korostuvat. Toki one pocketissakin voi käydä tuuri, mutta ei samassa mittakaavassa kuin muissa lajeissa. Parempi pelaaja voi paremmin kontrolloida pelin kulkua hyvillä seifteillä, hienoilla pussituksilla ja hyvällä strategisella pelillä. Tuurin merkitys on one pocketissa pienempi. Tietysti jotkut tykkäävät siitä, että pelissä on tuuria: se antaa paremman mahdollisuuden huonommalle pelaajalle voittaa. Mutta toisaalta vastustajan hyvästä tuurista valittaminen taitaa olla keskinkertaisten biljardinpelaajien yleisin harrastus.

Myös hyökkäyspeli on usein vaikeaa one pocketissa. Tämä on tietysti ilmeistä, koska kiveä pitää kuljettaa niin että pääsee päälle sinne samaan pussiin. Lisäksi tietysti lyöntisarja usein alkaa bankillä, kyydillä tai muulla vaikeammalla lyönnillä. (Ja sellaisia usein kuuluu lyöntisarjoihin muutenkin.) Sain katkerasti kokea eilen, että perusbankkien missaaminen antaa vastustajalle liikaa etua. Pitemmät lyöntisarjat ovat miltei poikkeuksetta hyvin vaikeita. Ja vaikka palloja tällaisessa tilanteessa voi olla useampia auki omaan pussiin, niin tyypillisesti kuitenkin haetaan päälle nimenomaan tietylle pallolle ja aika pienellä virhemarginaalilla.

Lajia voi hyvin pelata vaikkei olisi kovin hyvä pelaaja. Peli viihdyttää vaikka omat taidot eivät olisi vielä kovin kummoiset. Vastustajan tosin pitää olla aika lailla samantasoinen, ettei peli mene liian yksipuoliseksi. One pocketissa on aika hyvät tasoitusjärjestelmät, joilla pelin saa ainakin jonkin verran eritasoisten kesken aika tasaiseksi. Strategisella ja erikoislyöntiosaamisella saa paljon etua, joten lajissa on jokseenkin helppo kehittyä, vaikkei sinänsä enää harjoittelisi intensiivisesti. One pocket sopii siis mielestäni hyvin vartuneemillekin pelaajille, jotka kaipaavat peliin jotain uutta haastetta.

Harrastajamäärät ovat Suomessa vielä aika pieniä, mutta Keravan perinteisissä kesäkarkeloissa on tänä vuonna (2010) osallistujia jo lähemmäs neljäkymmentä. Tietynlaista haastetta harrastamiseen tulee myös siitä, että yksittäiset pelit voivat kestää mitä tahansa vartista puoleentoista tuntiin. Jos tykkää uhkapelaamisesta, niin one pocket soveltuu siihen erinomaisesti, koska peleissä säilyy yleensä eri tavalla jännitys.

Muut onepocketistit voisivat yhtyä kuoroon ja kertoa miksi he pitävät lajista, niin saadaan viimeisetkin epäuskoiset kokeilemaan joskus one pocketia!

[OPaivio]

Hyvä mainospuhe!

[Heggins]

Hyvää tekstiä Jarno
Ei muuta kuin sinne bilislehden toimitukseen juttuja vaan..

[Jarno Virtanen]

Säännöistä puheenollen, linkitetään nyt tähänkin nimimerkin mummostaja tekemä (epävirallinen) suomennos one pocketin säännöistä.

[laadidaa]

Mainio luotaus 1P elementteihin Jarnolta. Tap tap.

Tällaiset ovat varmasti omiaan kannustamaan pelaajia tutustumaan tähänkin pelimuotoon ennakkoluulottomammin.

[Can Playsam]

1p:ssä tosiaan oppii nuo avain lyönnit, niiden merkityksen, ja rytmittämään peliä ja ajattelemaan "jäätymättä". Erinomainen peli esim. niille, joita biljardi jaksaa kiinnostaa kesälläkin. Mukavaa vaihtelua ja kehittää peliälyä varmasti.

[bgt]

1P on minulle todellinen ihastus!

Juuri nyt, kun harjoittelen parempaa lyöntitekniikkaa ja siinä on lähinnä voiman käyttö hakusessa, niin tässä lajissa pääsee sitä treenaamaan. Turvalyöntejä joutuu tekemään vähintään joka toinen kerta, koska pussitustakin yrittäessä on hyvä miettiä, että pallo jää turvaan, jos pussitus epäonnistuu. Ja iso osa peliä on pallojien tuominen oman pussin luo siten, että vastapelaaja ei pääse niitä siivoamaan sieltä pois, saati pussittamaan vallin kautta omaan pussiinsa.

En nyt ole mikään ammattilainen, mutta muissa lajeissa, lähinnä snookeria lukuunottamatta, ei jättöjen tarkkuudella ole omassa pelissäni niin suurta merkitystä. Snookerissa taas minun taitotasollani tarkkojen jättöjen tekeminen on liiankin haastavaa.

1P:ssä voi myös taktisempi, mutta teknisesti heikompi pelaaja pärjätä vähemmän taktiselle, mutta tarkalle lyöjälle.

Samaa pussittelun sykettä kuin kasissa ja ysissä, 1P:ssä ei ole, vaan pelissä hiiviskellään parempiin asemiin pyrkimällä ja kaverin asemia ravistelemalla, sekä pakottamalla kaveria riskien ottoon. Nautin myös pelin seuraamisesta, nyt kun pystyn hahmottamaan, mitä etuja ja haittoja tehdystä lyönnistä on. Harrastukseni alkuvaiheessa mm. katsoin erään matsin jossain netissä videolla ja huomasin, miten hävinneen pelaajan pussin alueella oli koko ajan ollut palloja sumpussa, jolloin hän ei missään vaiheessa päässyt hyvään asemaan pussittaa edes vastustajan mokan jälkeen. Taktisesti parempi vastustaja sen sijaan piti lähes koko ajan 1-3 palloa oman pussinsa alueella ja paljon tilaa niiden ympärillä, joten ne oli helppo pistää tilaisuuden tullen sisään. Kaverin olisi pitänyt ehdottomasti purkaa oman pussin aluetta.

Onko lajille virallista suomenkielistä nimeä? "Yksi pussi"?

Kuinka vanha tämä laji yleensäkään on?

[laadidaa]

Yksi kiva 1P historiikkikatsaus kuka sitten oikeasti tietää aitoa factaa onkin sitten eri juttu.

http://www.onepocket.org/history.htm

http://www.onepocket.org/KeepingaGoodGameDown.htm

[Jarno Virtanen]

Suomeksi sanotaan "vanpoket"

Järkkäiskö joku kisat loppuvuodesta tai jotai?

Mä voisin kyl yrittää järkätä Tampereelle. Ne ois pakostakin kakspäiväset, koska lauantaina ei vois vetää kovin myöhään, mutta se ei haitanne ketään?

[jaolsten]

Suomeksi sanotaan "vanpoket"

Järkkäiskö joku kisat loppuvuodesta tai jotai?

Mä voisin kyl yrittää järkätä Tampereelle. Ne ois pakostakin kakspäiväset, koska lauantaina ei vois vetää kovin myöhään, mutta se ei haitanne ketään?

Mää oon mukana kisanvetämisessä jos Jarno tarvii helppausta!