Jarkse kirjoitti:
"Can more English be put on a cueball with a small tip or a large one? it doesn´t make any difference. I think its little easier to hit the cueball exactly where you want with the smaller size."
Ehkä provo ehkä ei, mutta kun on tylsää täällä saikulla koipea hoidellessa, niin avaudunpa hieman tästäkin aiheesta
Byrnen kirjassa, vaikka sinänsä hyvä teos onkin, on siksi paljon asiavirheitä, etten hirviän paljolti niihin teksteihin perustaisi etenkään pelin fysiikkaan liittyvissä kirjoituksissa. Ylläolevassakin on mukana (ihan oikein) "I think", vaikkakin erillisessä sivulauseessa joka ei enää varsinaisesti ota kantaa esitetyn kysymyksn vastaukseen. Byrnellä on tapana kirjoittaa "totuuksina" hypoteeseja, joiden perustana ei ole välttämättä mitään muuta, kuin hänen henkilökohtaisia tai aikansa pelaajien keskuudessä "yleisinä totuuksina" pidettyjä käsityksiä ja arvailuja etenkin pelin fysikaalisista tapahtumista. Esim juuri ylläolevan lauseen aihepiiristä oli vielä 90-luvun alussa melko lailla erilaisia uskomus-/koulukuntia, kunnes Bob Jewettin Jacksonville-projektin high-speed kamerakuvaukset ja testit pääsivät jo edes jollakin semitieteellisellä tutkimuksella jollain tapaa jäljille siitä, miten asiat oikeasti ovat. Ja sekin oli verrattavissa vasta ekan eksoplaneetan löytämiseen nykytilanteeseen verrattuna.
Ja kyllä, olen teoksen lukenut kannesta kanteen ja joitakin osuuksia useaankin otteeseen aikanaan, mutta juuri kyseisten puutteiden ja seikkojen ärsyttäessä käytän tarvittaessa muistin virkistykseksi ihan muita lähteitä. Ärsyttää aina riippumatta historian ajankohdasta jos "asiakirjallisuuden" kirjoittaja esittää "totuuksia" lukijalle perustelematta/todistamatta niitä sen kummemmin ja vielä tietäen, että ne perustuvat täysin mutu-tuntumaan.
Jos joku vielä 2000-luvulla viittaa biljardologisen keskustelun argumenttissaan Byrnen opukseen niin pääni sisältä kuuluu "Ai niin, se oli se Robert Pyh".