En tiedä olisiko tämä pitänyt laittaa Yleiselle vai tänne, kun poolia pelailen. Eli nyt on varmaan 7vkon aikana viikon verran peli kulkenut ok. Eli kepin saatuaan käteen alotuslyönnin jälkeen kaikki lähtee menemään huononpaan suuntaan. Esim. ihan perus lyhyet pienellä leikkuulla kulmapussiin voi kämmätä uskomattoman monella eri tavalla.
On kokeiltu olla pelaamatta, syödä erillailla, eri aikaan, pyrkiä ennen salille menoa hakemaan rauhallista fiilistä, kelaamalla eri lyöntejä, eri tähtäys systeemiä (haamupallo).....
Huomasin, että safti on vähän käyritynyt, mutta tuskinpa se lienee syyllinen. Tippi on menettänyt mielestänu muotoaan (siinä oli semmoset kulmat, mutta nyt aika "pyöreä")
Motivaatio pelaamiseen on kova eli salille mennessä on voittaja fiilis, mutta tuntia myöhemmin pois lähdettäessä on, kuin maansa myynyt.
Millä peliin saisi jotain järkeä taas. "Ohtosia" ei ole vielä tullut tehtyä ja toivottavasti jää väliin.
Kun mikään ei onnistu
Valvojat: Tube, Johnny Boyh, Markku Ryytty, Tommi Lamminaho
-
Challenger
Parahin aloittelija. Jos tuntuu siltä, että pallot eivät mene pussiin päivästä toiseen, on syy luultavasti omassa lyöntitekniikassasi tai sitten mahdollisesti huonossa keskittymisessä tai huonossa lyöntiin valmistautumisessa. Eli, jos olet oikeasti aloittelija, niin etsi käsiisi joku asian osaava biljardinpelaaja joka osaa myös opettaa. Enkä tässä tarkoita niitä baarin ja lähikuppilan ykköstykkejä, jotka kuulemma ovat piekseneet kaikki Suomen parhaimmat, vaan marssi jonnekin kunnon salille ja kysy voisiko joku neuvoa lyöntitekniikan kanssa. Mitä vaativampaa opetusta olet vailla, sitä suuremmalla todennäköisyydellä saatat joutua maksamaan pienen korvauksen opetuksesta.
Jos olet jo pelannut pidemmän aikaa ja silti tuntuu, että ensimmäisestä pallosta lähtien kaikki on pelkkää alamäkeä, niin kannattaa yrittää nousta tyvestä puuhun eli aloittaa lämmittely juuri niillä helpoimmilla palloilla ja keskittyä siihen lyöntitekniikkaan. Yksi hyvä harjoitus on heittää kaikki 15 palloa pöydällä ja lyödä niitä palloja pussiin lyöden aina helpoimman pussiin. Aloittelijat tekevän yleensä sen virheen, että aloittavat niillä vaikeilla palloilla lämmittelyssä. Maailman huippupelaajatkin lyövät lämmittelyssä todella helppoja palloja pussiin.
Hieman vaikea neuvoa, kun ei tiedä taitotasoasi.
Jos olet jo pelannut pidemmän aikaa ja silti tuntuu, että ensimmäisestä pallosta lähtien kaikki on pelkkää alamäkeä, niin kannattaa yrittää nousta tyvestä puuhun eli aloittaa lämmittely juuri niillä helpoimmilla palloilla ja keskittyä siihen lyöntitekniikkaan. Yksi hyvä harjoitus on heittää kaikki 15 palloa pöydällä ja lyödä niitä palloja pussiin lyöden aina helpoimman pussiin. Aloittelijat tekevän yleensä sen virheen, että aloittavat niillä vaikeilla palloilla lämmittelyssä. Maailman huippupelaajatkin lyövät lämmittelyssä todella helppoja palloja pussiin.
Hieman vaikea neuvoa, kun ei tiedä taitotasoasi.
Mikko Jäntti
-
Challenger
Yleisin virhe kilpailutilanteiden helpoissa palloissa tehdyissä virheissä on puutteellinen lyöntiin valmistautuminen. Jos pallo on "helppo", tulee helposti olo jossa lyöntiin ei muka tarvitse keskittyä yhtä paljon ja lyönnistä tulee helposti nopea sutaisu. Jos lyöntirytmin menee sekoittamaan yhdellä nopealla sutaisulla, niin varmasti tulee helpoissa paikoissa ohilyöntejä. Eli siis se helppo paikka pitäisi tehdä samoilla esirutiineilla kuin muutkin pallot: lyönnin valinta, lyöntiasentoon asettuminen sekä lyöntirytmin säilyttäminen. Mielestäni melkein kaikki lyönnit olisi syytä lyödä samalla rytmillä, siis harjoituslyöntien tahti ja määrä pitäisi pysyä samana. Jos sahaat normaalisti 4 kertaa ennen lyöntiä, ei se luukkupallo tarkoita sitä, että silloin saisi/kannattaisi sahata vain 2 tai 3 kertaa. Kroppa toimii paremmin ilman tietoista ajattelua, varsinkin lyöntitekniikkaan liittyen, sen takia luonnollista lyöntirytmiä ei kannata mennä muuttamaan. Melkein ainoa poikkeus on (mielestäni) sellaiset lyönnit joissa vaaditaan todella paljon forssia eli lyödään todella kovaa (eli aika harvoin). Silloin lyöntiä kannattaa tunnustella parin ylimääräisen harjoituslyönnin verran.Nk kirjoitti:olen vissiin toinen joka tarvitsee apua.. mullakin menee helpot lyönnit silloin tällöin ohi.. lyönti asento on OK ja lyöntitekniikka myöskin pällevetoihin olen ihan tyytyväinen, ne menee yleensä sentin tarkkuudella siihen mihin haluan, mutta varsinkin kisatilanteessa "pipo moikkaa" liiankin usein ja helppokin pallo menee helposti ohi... mikä siis neuvoksi, miten saisin parannettua tätä heikkoutta?
Kannattaa muistaa lyöntien vaikeudesta sen verran, että melko yleinen sääntö on se, että mitä lähempänä kohdepallo on pussia, sitä helpompi se on pussittaa, mutta sitä vaikeampi on jättöpeli seuraavalle pallolle. Ja jotta jättöpeli olisi kontrolloitavissa, pitää siihen luukkupalloon silti osua tarkasti. Jos osuma onkin hieman paksumpi/ohuempi, niin jättöpeli menee monesti metsään. Yleinen virhe aloittelijalla on luulla forssin olleen pielessä kun pielessä onkin ollut kohdepallon leikkaus, kun kohdepallo on mennyt sisään "tolppaa hipoen".
Peli helpottuu kummasti kun tajuaa, ettei mikään pallo ole itsestäänselvyys. Siihen helppoon palloon kannattaa panostaa, sillä niissä on vielä liikkumavaraa ja oman lyönnin sen hetkinen tila on helppo tarkistaa: meneekö keppi suoraan, onko vääntöjä, onko lyönti rento yms. Sitä omaa hyvää ja suoraa lyöntitekniikkaa sekä keskittymistä ei kannata säästää niihin vaikeampiin palloihin, sillä miten voisitkaan yhtäkkiä keskittyä paljon paremmin ja lyödä suoremmin kun kyseessä on hieman vaikeampi pallo ?
Kisapeleihinkin pitää tottua, siellä se keskittymiskyky ja mahdollinen rentous tulee paremmin esiin. Samoin myöskin pienestä jännityksestä johtuva "jäykistyminen", joka yleensä johtaa tekniikkavirheiden moninkertaistumiseen. Vain harva pystyy pelaamaan treenipöydällä yhtä hyvin kuin kisoissa. Kisapelejä vaan alle, niin kyllä se siitä !
Mikko Jäntti
-
Challenger
Hups ! Kiitos Köpä korjauksesta. Siis todellakin monet pelaavat treenipöydällä paremmin kuin kisoissa. Siinä oli taas Buddyn aivot jo nukkumassa kun kirjoitin tuota viestiä...köpä kirjoitti:Buddy says: Vain harva pystyy pelaamaan treenipöydällä yhtä hyvin kuin kisoissa. Kisapelejä vaan alle, niin kyllä se siitä !
Oletko Buddy tosiaan tätä mieltä? Minulla ainakin on justiinsa toisin päin.
Mikko Jäntti
Jees, Kimmo puhuu asiaa.
Itse käytän myös mielikuvaharjoittelua apuna. Jos en pääse pelaamaan jostain syystä, käytän hetken kuvitellessani itseni tilanteeseen, jossa esim. pelasin kisapelissä todella hyvin ja miltä lyönti juuri silloin tuntui. Yritän lähinnä palauttaa mieleeni sen lyöntifiiliksen, enkä välttämättä yksittäisiä lyöntejä. Joskus saatan taas keskittyä tiettyyn hienoon lyöntiin jonka suoritin kilpailutilanteessa vaikkapa tiukassa paikassa ja joka antoi mielihyvää. Keskityn sitten sen lyönnin tuntemuksien palauttamiseen mieleeni, mutta en keskity yksityiskohtiin.
Psykologian Tohtori Bob Fancher on kirjoittanut hyvän kirjan nimeltä Pleasures on Small Motions. Siinä mainitaan, että selkäytimeen ja alitajuntaan painunut opittu tieto ja taito pystytään ns. estämään toimimasta tietoisen ajattelun avulla mikä on siis hyvinkin negatiivinen asia. Jos lyöntifiilis tuntuu epävarmalta, niin yksittäisiin teknisiin yksityiskohtiin paneutuminen vain estää jo opitun tekniikan suorittamisen. Eli siis karrikoidusti ajatellen tietoinen ajattelu estää alitajuisen toiminnon suorittamisen. Senpä takia kun puhutaan lyöntitekniikkaan keskittymisestä, tarkoitetaan tietysti jotakin ihan muuta kuin kaikkien eri tekniikkaan liittyvien nyanssien ajattelemisesta. Lyöntitekniikka on ensisijaisesti rytmiin perustuva käsien liikuttamistoistosarja ja jos siihen haluaa kiinnittää huomiota, niin ensisijaisesti täytyisi yrittää päästä omaan luonnolliseen lyöntirytmiin eli juuri siihen olotilaan jossa pallot löytävät tiensä pusseihin kuin itsestään. Kun lyönnin rytmitys on löytynyt, ei tekniikkaan kannata kiinnittää huomiota vaan luottaa siihen, että jo opittu taito löytyy selkäytimestä. Puhutaan ns. lyöntiin luottamisesta mikä on Sen takia painotin aikasemmassa viestissä juuri lyönnin rytmitystä enkä tekniikkaan liittyviä yksityiskohtia. Tekniikkaan liittyvät asiat pitää "korjauttaa" ylimääräisen seuraavan silmäparin avulla, mieluummin taitavan sellaisen. Omaan lyöntitekniikkaan ei juurikaan pysty tekemään (parantavia) muutoksia ilman mittavaa kokemusta ja silloinkin se on vaikeaa...
Itse käytän myös mielikuvaharjoittelua apuna. Jos en pääse pelaamaan jostain syystä, käytän hetken kuvitellessani itseni tilanteeseen, jossa esim. pelasin kisapelissä todella hyvin ja miltä lyönti juuri silloin tuntui. Yritän lähinnä palauttaa mieleeni sen lyöntifiiliksen, enkä välttämättä yksittäisiä lyöntejä. Joskus saatan taas keskittyä tiettyyn hienoon lyöntiin jonka suoritin kilpailutilanteessa vaikkapa tiukassa paikassa ja joka antoi mielihyvää. Keskityn sitten sen lyönnin tuntemuksien palauttamiseen mieleeni, mutta en keskity yksityiskohtiin.
Psykologian Tohtori Bob Fancher on kirjoittanut hyvän kirjan nimeltä Pleasures on Small Motions. Siinä mainitaan, että selkäytimeen ja alitajuntaan painunut opittu tieto ja taito pystytään ns. estämään toimimasta tietoisen ajattelun avulla mikä on siis hyvinkin negatiivinen asia. Jos lyöntifiilis tuntuu epävarmalta, niin yksittäisiin teknisiin yksityiskohtiin paneutuminen vain estää jo opitun tekniikan suorittamisen. Eli siis karrikoidusti ajatellen tietoinen ajattelu estää alitajuisen toiminnon suorittamisen. Senpä takia kun puhutaan lyöntitekniikkaan keskittymisestä, tarkoitetaan tietysti jotakin ihan muuta kuin kaikkien eri tekniikkaan liittyvien nyanssien ajattelemisesta. Lyöntitekniikka on ensisijaisesti rytmiin perustuva käsien liikuttamistoistosarja ja jos siihen haluaa kiinnittää huomiota, niin ensisijaisesti täytyisi yrittää päästä omaan luonnolliseen lyöntirytmiin eli juuri siihen olotilaan jossa pallot löytävät tiensä pusseihin kuin itsestään. Kun lyönnin rytmitys on löytynyt, ei tekniikkaan kannata kiinnittää huomiota vaan luottaa siihen, että jo opittu taito löytyy selkäytimestä. Puhutaan ns. lyöntiin luottamisesta mikä on Sen takia painotin aikasemmassa viestissä juuri lyönnin rytmitystä enkä tekniikkaan liittyviä yksityiskohtia. Tekniikkaan liittyvät asiat pitää "korjauttaa" ylimääräisen seuraavan silmäparin avulla, mieluummin taitavan sellaisen. Omaan lyöntitekniikkaan ei juurikaan pysty tekemään (parantavia) muutoksia ilman mittavaa kokemusta ja silloinkin se on vaikeaa...
Mikko Jäntti
Heh, joskus lukioaikana treenailin kuukausikortilla ja pelailin parhaimmillaan 50 tuntia viikossa plus kisat, enkä lintsannut koulusta ollenkaan. Kirjasin tuolloin harjoitustunnit ylös. Tosin tuota treenirääkkiä kesti vain pari-kolme kuukautta. Normaalisti pelailin muistaakseni semmoisen 20-30h viikossa... Silloin sitä intoa vielä riitti, ei tuommoiseen treenirääkkiin enää jaksaisi ryhtyä !Vesa Vanninen kirjoitti:Tällä seudulla en oo sen 90-luvun alun jälkeen nähny kenenkään harjoitelleen läheskään sellaisia määriä kuin me (minä ja Lehtovirran Janne). Tosin nykyään ei noi olosuhteetkaan ole kovin otollisia harjoittelulle
Mikko Jäntti
-
Challenger
Hirveitä määriä tunteja teillä kertynyt alussa. Itellä jo pelkkä rahatilanne ei tykkää 10h/vko pelaamisestakaan. Iltatyöt ei tule työharjottelun aikana kyseeseen ja tulot on 0:lla. Jäsenyyden ostin (20e) pelaaminen halpeni piirun verran.
Se on vaan yritettävä ottaa kaikki irti tästä marginaalisestakin peliajasta.
Se on vaan yritettävä ottaa kaikki irti tästä marginaalisestakin peliajasta.
-
Challenger
Terve,
Eli äskön tuli käytyä tunnin verran treenailemassa ja paljon tuli opittua.
Yritänpä vähän kiteyttää tapahtunutta. Pari ekaa pakkaa meni päivän kuntoa tiedustellessa ja eilisen hajoomisen rippeitä kerätessä lattialta. Ensimmäinen peli oli kaikkea muuta, kuin onnistunut. Lähinnäi toisinto eilisestä. Siitä sitten toivuttuani rupesin keräilemään palloja uutta pakkaa varten ja siitä se sitten lähti. Jotenkin pelaamiseen tuli tiettyä nöyryyttä. Tässäkin threadissa ilmennyt toteamus "Et ole parempi, kuin nyt olet" (tj) toimii todella hyvin. Tuli siirreltyä kivi todella otollille apajille ja siitä ihan suoria lyöntejä vaan, että ei ajatellutkaan mitään päälle vetoja joka osottautui omaksi ongelmaksi.
Pikkuhiljaa yritti pitempiä ja nyky kunnolle hankalampiakin lyöntejä ja ihan kiitettävästi treeni meni.
Eli siihen ongelmaan. Yksi isoin ongelma on, että tulee liikaa yritettyä saada kivi otollisesti seuraavalle pallolle. Eli toisin sanoen yritän saada kivellä pallon sisään jollain aivan älyttömällä jengalla toisen pallon päälle. Tämä älytön jenga taas aiheuttaa, että kivi poikkeaa reitiltä ja helpohkokin lyönti menee plörinäksi.
Tuohon ei taida olla muuta lääkettä, kuin paljon erilaisia lyöntejä?
Eli äskön tuli käytyä tunnin verran treenailemassa ja paljon tuli opittua.
Yritänpä vähän kiteyttää tapahtunutta. Pari ekaa pakkaa meni päivän kuntoa tiedustellessa ja eilisen hajoomisen rippeitä kerätessä lattialta. Ensimmäinen peli oli kaikkea muuta, kuin onnistunut. Lähinnäi toisinto eilisestä. Siitä sitten toivuttuani rupesin keräilemään palloja uutta pakkaa varten ja siitä se sitten lähti. Jotenkin pelaamiseen tuli tiettyä nöyryyttä. Tässäkin threadissa ilmennyt toteamus "Et ole parempi, kuin nyt olet" (tj) toimii todella hyvin. Tuli siirreltyä kivi todella otollille apajille ja siitä ihan suoria lyöntejä vaan, että ei ajatellutkaan mitään päälle vetoja joka osottautui omaksi ongelmaksi.
Pikkuhiljaa yritti pitempiä ja nyky kunnolle hankalampiakin lyöntejä ja ihan kiitettävästi treeni meni.
Eli siihen ongelmaan. Yksi isoin ongelma on, että tulee liikaa yritettyä saada kivi otollisesti seuraavalle pallolle. Eli toisin sanoen yritän saada kivellä pallon sisään jollain aivan älyttömällä jengalla toisen pallon päälle. Tämä älytön jenga taas aiheuttaa, että kivi poikkeaa reitiltä ja helpohkokin lyönti menee plörinäksi.
Tuohon ei taida olla muuta lääkettä, kuin paljon erilaisia lyöntejä?
Aloittelija: lyhyt oppimäärä sivukierteiden opettelusta. Kun opettelet pelaamaan, haluat lyödä kaikkia kierteitä ja opetella lyömään kunnon sivukierteitä. Sitten kun osaat lyödä kunnon sivukierteen, sitä harvemmin sitä haluat käyttää, koska tiedät siihen liittyvät riskit.
"The more you know, the less you want to use it"
"The more you know, the less you want to use it"
Mikko Jäntti
-
Challenger