Valvojat: Johnny Boyh, Tube, Matti Jokela, Markku Ryytty, Tommi Lamminaho
Jos pelaaja on lyömässä ratkaisupalloa, niin lyönnin aikana vastustajan ei ole sallittua alkaa ruuvata keppiään auki, ottaa kolmiota käteensä, laittaa kättä pussiin tai yhtäkkiä ponnahtaa tuoliltaan seisomaan. Tässä seisomaan nousemisessa on sellainen poikkeus, että jos istuu suoraan lyöntilinjalla, niin toisinaan voi siirtyä pois linjalta, mutta se pitää tehdä ennen vastustajan asettumista lyöntiasentoon ja mahdollisimman huomaamattomasti. Mutta nuo 3 edellämainittua on aivan täysin selkeitä erän luovutusmerkkejä, joihin ei löydy tulkinnanvaraa.Virtanen kirjoitti:Harvemminhan suuremmissa kisoissa jää huomaamatta nuo sääntörikkeet, mutta víikkokisoissa tulee niitä usein katsottua läpi sormien.
Esimerkiksi ihmisillä tuntuu täysin unohtuneen kuinka helposti tulkitaan erän luovutus.. Usein samat tyypit nousetvat (ysipallossa) ysin ollessa enää pöydällä seisomaan, ja ottavat kolmion käteensä, tai laittavat käden valmiiksi pussiin.
Siinä sitten kun kyselee että "täytyykö tää nyt lyödä", tulee usein vastaukseksi että "täytyy".
Onko ihmisiltä sääntötuntemus kateissa vai ollaanko vaan piittaamattomia. Meinaan kisojahan ne viikkokisatkin on.
Varmasti muuallakin on samantapaista käytöstä?
Just joo. Tiämmä, eli vielä on saavuttamatta? Mitkä on parhaita sijoituksia? Siellähän alueelliset rankingit käytössä. Nyt jos joku kitisee et meil pelataan liian lyhyitä matseja niin....Kimmo kirjoitti:
juu tuo on vaan tuolla meitin kuolevaisten tasolla....ja vaan ekalla kierroksella....seuraavalla 40een...sitten 50een....ja viimosilla kierroksilla tiamma 70-75een...
Grand Prix -tasolla sitten ekat kierrokset kaiketi 100 ja loppukierrokset kai 150een....
Moi.weelie kirjoitti:Belgiassa läänikohtaisessa pool-liigassa vedettiin 35:een. Joka matsissa pelattiin muistaakseni ysiä, kasia sekä streittiä. Streittipelin taso oli kyllä ala-arvoista, ainakin pelaamassani Brabantissa.
Tuo luovarisääntö on kovasti mielestäni häilyvä. Mutta ymmärrän että tiukkaa linjaa pitää pitää. Uskon että tulen vielä häviämään pelejä vaikka aivastamiseen tai hengittämiseen ja mitä näitä muita epäurheilijamaisia heikkouksia mulla nyt onkaan.Divariränkkingissä muistan että kerran kaveri haistatteli mulle ja uhkasi vetää mua matsin jälkeen kunnolla turpiin, ja ainoissa SM-streittikisoissani Heiskanen käytti kolmiota mittailuun. Mielestäni kummatkin kiellettyjä asioita, mutta enpä viittinyt näistä valittaa, ties vaikka se olisi tulkittu luovariksi, sillä vuoro ei ollut kummassakaan tapauksessa minun... No eiku oletin itseasiassa että niistä saisi vain merkityksettömän varoituksen.
Ei ole virallista tietoa tästä. Jotenkin vaan oma näkemykseni on se, että jos muulloin kuin juuri lyöntihetkellä tapahtuu jotain häiritsevää, on se luovutus itse "otettava" eikä odotettava mitä siinä itse lyönnissä tapahtuu. Lyöntihetki alkaa mielestäni siitä, kun kumarrut lyöntiin. Tätäkään ei ole mihinkään kirjaan kirjoitettu.Markus kirjoitti: Onko tästä olemassa virallista tietoa?
Veteen piirreety viivahan on tämä 'lyöntihetki'.
Jos vastustaja silloin kun lyönti lähtee, nousee penkiltä ja lyöjä vääntää lyönnin ohi, on mielestäni kyseessä luovutus. Jos tapaus on selkeä ja nousija on pelimies, nousija luonnollisesti ojentaa kättään tai menee tekemään pakkaa. Jos nousija vänkää muuta, on silloin kyse jo epäurheilijamaisesta käytöksestä.
Kysyn että onko virallista tietoa tästä lyöjän vastuusta, sillä useinhan sitä vastustaja nousee tai ruuvailee, jolloin sitä puolileikillään lyö ysin tai minkä lie ohi? Mielestäni luovutus on kuitenkin tapahtunut(vrt. Busta löi Pagulayania vastaan ysin ohi juuri pelatussa finaalissa, mutta tosin Pagu taisi heittää pyyhettä kehiin, mikä on tietysti selkeämpi kuin esim. tuolilta nousu.)
Ongelmalliseksihan kysymyksen tekee se, että joskus sitä saattaa nousta seisomaan, kun vastustaja on selin lyömässä ysiä. Jos tapauksessa on vaikea ysi, eikä ole tuomaria, on hyvä kurkottaa jo pelkästään näkemään, meneekö lyönti oikein etc.
Jos taas lyönti on helppo, sitä saattaa nousta ylös koska luulee erän päättyvän. Jos kaveri sitten omaksi ja vastustajan yllätykseksi lyö ysin ohi, mutta lyöjä ei ole edes nähnyt vastustajan nousua, ja jos vastustaja ei ole kaatanut pöytää mukanaan, vaan on ääneti tehnyt 'liikkeen', on jälleen kinkkinen kysymys. Mielestäni tällaisessa tilanteessa ohilyönti on ohilyönti, ja vuoro on vastustajalla. Nämähän ovat hieman kinkkisiä tilanteita ja pelimies etiikka sanelee nämä kirjoittamattomat säännöt.
Kyl se meilläkin on siellä. Ja tosiaan aika tarkaks meet, Buddy. Tää on itseasiassa yks rikkomus, mitä näkee jonkin verran. Kaveri menee viereiselle pöydälle lyömään palloa. Itse parit käsipallot rokottanu tästä syystä. Ainakin mua ärsyttää suunnattomasti jos joku käyttää tilaisuutta kun mä oon ite lyömässä.buddy kirjoitti: WPA:n säännöistä lainaus (Rules for tournament play):
1.8 NO PRACTICE DURING MATCH
While a match is in progress, practice is not allowed. Taking a shot that is not part of that match is a foul. (Refer to Rule 1.6)
Enpä taas muista, onko kotoisessa SBiL:n kilpailusäännöissä moista kohtaa...
Taas luetaan kuin piru raamattua
Hyvä kommentti. Reagoimiseen kuluu turhaa energiaa toisaalta. Mutta myös toisaalta Peach rikkoi sääntöä ja moni muu varmasti olisi kommentoinut aiheesta. Pelin jälkeen on hyvä huomauttaa vastustajalle, ihan ystävällisissä merkeissä, että "muuten, tiesitkö tuon ja tuon olevan sääntöjen vastaista? Etkö, no muista tulevaisuudessa ettei tule onkelmia." Ja lopulta maailmassa ei ollut rikoksiaMarkus kirjoitti:Ps. Peach muuten, kun kävin pelin aikana vessassa alkoi treenaamaan pöydällämme, sen sijaan että olisi tehnyt pakkaa. Vessasta tullessani treenaus jatkui, ja jos olisin ollut heikommassa henkisessä tilassa, olisin varmasti asiasta häiriintynyt. Nyt en uhrannut asialle sen tiedostamisen lisäksi toista ajatusta vaan keskityin siihen mikä oikeasti on oleellista, ja voitin pelin 9-3.
Tästä voi myös muodostaa yhtälön sen suhteen, että kannattaako keskittyä siihen että saa vastustajan kiinni sääntörikkeistä ja kalabaliikin aikaiseksi ja mahdollisesti jopa vastustajalle varoituksen alle, vaiko kannattaako keskittyä ehjään suoritukseen ja yrittää voittaa peli omilla pelillisillä taidoilla. Jos olisin daijuna reagoinut tilanteeseen ja nostanut meteliä, ihan edes pientä vain, olisi keskittymiseni tulevissa erissä ollut väkisinkin paljon huonompi. Suuri syy toki siihen että en reagoinut, oli juuri se että päivä oli suotuisa ja vointini oli hyvä, sekä myös se, että Daryl on hyvä jätkä. Joskuhan sitä saattaa reagoida pienemmästäkin, jolloin taasen onkin hyvä kysyä että kukas se siellä reagoi? Kannattaako reagoida?
Juurikin näin. Siinä katsomossa vaihdettiin joukkuetovereiden kesken katseita, taisin päästää suustani jotain että "Markus, ota ihan iisisti"Markus kirjoitti:Tommi Lamminaho kirjoitti:
Reagoimiseen kuluu turhaa energiaa.
Sitä kuluu, ja suuria määriä.
Lambo tais olla paikalla ku Maukka "vähän" reagoi viime vuoden EM:issä sitä croatia vastaan cupissa. Meinas penkit hajoilla ja pistelaskijalta tulla alleen.
Niinhän siinä kävi että vaikka voitinkin sen pelin sitten tärisevin käsin, ni seuraavassa pelissä van den Bergia vastaan tuli pari fibaa, ja matka päättyi 6-9 tappioon. Olin Nickkiä vastaan 0-3 tappiolla juuri sen takia, että itsensä kasaaminen oli niin vaikeaa.. ..eikä lopputulos samaa tasoa kuin mitä se olisi jo niihin ääripäihin ei olisi ikinä lähdettykkään.
