kun pää ei kestä, mikä avuksi?

Poolbiljardiin liittyvä keskustelu (säännöt, välineet, kilpailutoiminta yms.)

Valvojat: Tube, Johnny Boyh, Markku Ryytty, Tommi Lamminaho

Vastaa Viestiin
smandi

kun pää ei kestä, mikä avuksi?

Viesti Kirjoittaja smandi »

Tervehdys,

ihan mielenkiinnosta, kysyisin minkälaisia peikkoja teillä muilla pelaajilla on?

itselläni olen huomannut olevan (lahjojen puutteen lisäksi:) cuppiin pääsemisen peikko.
viisi kertaa tällä kaudella pelannut kyseisen pelin ja jokaisessa pelissä olen jäätynyt totaalisesti. tiedostan tottakai seikan, että vastus kovenee loppua kohden, mutta kyllä parhaalla pelilläni pärjään myös satunnaisesti itseäni paremmille pelaajille. vinkkejä peikkojen purkuun?

t:paisti
Avatar
buddy
Viestit: 5276
Liittynyt: 12:58 04.11.2004
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja buddy »

Mentaalipuoleen on olemassa hyviä kirjoja. Esim. Bob Fancherin Pleasures in Small Motions. Psyykkinen puoli on biljardissa aika hankala aihe, ja sitä on vaikea opettaa. Paljon riippuu siitä, miten pelaaja pystyy omaksumaan kilpailutilanteeseen liittyviä asioista ja miten pystyy käsittelemään omaa paineensietokykyään. Hyvänä esimerkkinä vanha vinkki "kilpailussa kannattaa yrittää kuvitella pelaavansa treenipeliä" on mielestäni aivan hyödytön, koska ei juuri kukaan pysty siihen. Sama kun sanoisi Seppo Rädylle, että kilpailutilanteessa keihästä pitää heittää vähintään 100 metriä. Neuvo on sinällään pätevä, mutta sitä kun ei pysty toteuttamaan niin on aikalailla hyödytön.

Itsellä on toisinaan sellainen heikkous, ettei pysty laittamaan heti peliä poikki kun siihen on mahdollisuus. Esim. pari kertaa johtoasemasta 6-0 tai vaikkapa 6-2 seitsemään voittoon olen tehnyt jonkun helpon mokan ja antanut vastustajalle vielä mahdollisuuden. Onneksi se on yleensä vain se yksi moka... Juuri viimeksikin Vaasan rankingeissa johdin 6-3 ja löin pitkän helpon pallon ohi hätäisesti... ja voitin pelin tuurilla kun Mynttinen vetikin huonosti ysin päälle 6-6:ssa.
Mikko Jäntti
Avatar
buddy
Viestit: 5276
Liittynyt: 12:58 04.11.2004
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja buddy »

Jesh. Kannattaa muistaa, että henkisen puolen kehittyminen vie aikaa ja paljon turnauksia. Enpä muista nähneeni vuosien mittaan montaakaan kokematonta nuorta pelaajaa, jotka olisivat pystyneet pelaamaan isoissa kisoissa taitojensa mukaan loppuun asti.

Erästä kuuluisaa taitavaa Tamperelaista peluria lainatakseni: "Se oli nuoren pojan pään morjesta !" hävittyään tiukan pelin hermojen pettämiseen vuosia sitten :D

Mulla on muuten kopiot tosta "pleasures in small motions" jos joku haluaa joskus lainata.
Mikko Jäntti
Tommi Lamminaho
Viestit: 3898
Liittynyt: 20:04 27.10.2004
Paikkakunta: Kirkkonummi
Viesti:

Heikkouksista ja psyykkisestä valmentautumisesta

Viesti Kirjoittaja Tommi Lamminaho »

Terve!

Tässä onkin topic johon oon oottanu aikaa ja motivaatiota vastata, jos nyt vähän avaisin arkkuani.

Oma heikkouteni, jos siitä lähdetään, on ollut viimeisen parin vuoden ajan keskittymiskyvyn säilyttäminen. Usein on löytänyt itsensä kisapelistä ajattelemassa jotain aivan muuta, peliin kuulumatonta jne. Olenkin sitten hieman yrittänyt ammentaa erilaisia keinoja löytää se keskittymiskyky. Parhaiten on mielestäni toiminut nk. jännityksen rakentaminen. Nykyään, pari päivää ennen itselleni tärkeitä kisoja (rg), alan viemään ajatuksiani siihen suuntaan. Tämä saa ainakin minussa aikaan hieman perhosia vatsassa ja hiphurraa, kisajännitys on valmis. Tällöin paras keskittymiskyky on myös saavutettu.

Toisaalta, keskittyminen on joskus aivan veitsenterällä ja saattaa kadota hetkessä, senhän me kaikki tiedämme. Miten siis nousta ahdingosta? Positiiviset ajatukset ovat yksi avain lyönnin nopeaan löytymiseen. Henkilökohtaisesti olen löytänyt pelini mielikuvien kautta, muistelemalla joitakin hyvin sujuneita harjoituspelejä yms, jotka muistuttavat Sinua siitä, että oikeasti osaat pelata tätä peliä joka ei lopulta niin kamalan "vaikea" olekaan. Vaikealla tarkoitan sitä, että poolissa päämääränä on virheiden minimointi. Jokainen pöydällä oleva lyönti on tullut joskus uran kuluessa tehtyä. Joskus muistan myös hiihtäneeni koko alkupelin, sitten 5-1 -tilanteessa kuuteen ruvennu kiukulla hokemaan mielessä että "Tommi, sä osaat tän, mitä sä oikein hikoot ja hiihdät?" Hymyilyttää jälkeenpäin mutta tulee käytettyä välillä ja huomaa samalla unohtavansa ne muutkin turhat asiat mielestä ja keskittyvänsä automaattisesti paremmin suoritukseen.

Mitä tulee ajatusleikkeihin pelatessa, ihan yhtälailla saattaa joskus toimia rento tyyli "pelaa kisoissa kuten treenissä", mutta myös treenissä kannattaa itseään jo haastaa kilpailunomaisiin tilanteisiin. Harjoitustulosten (esim 14.1 lyöntisarjat) muistiin kirjoittaminen on hyvä keino pitää mieli virkeänä ja keskittyneenä.

Sitten. Kisahermot ja tiukat paikat. Itse oon kokenu todella karvasta kalkkia muutamaan otteeseen, jotkut niistä ei koskaan unohdu. Tiukassa paikassa, kädet tärisee ja jännittää, pitäisi jotenkin vaan hallita se tunne. Kokemuksen myötä sekin olotila häipyy, olis kiva joskus nähdä että Markus "studaa" nii että mahakin tärisee. Itsellä ei kokemusta vielä tarpeeksi ole ja tietyissä paikoissa sen kohtaa. No, häviöistä on opittu joitakin asioita: Kun jännittää ja paikka on tiukka, muistuta itsellesi miten olet pelannut siihenkin tilanteeseen asti äläkä ryhdy hiivittämään (varmin keino lyödä ohi silloin kun käsi tärisee), saatika hätäilemään tilanteesta pois. Näin on tullut tehtyä, vettä jälkeenpäin vuodattaen. Lepa sano joskus et kaxkyt minsaa ottaa aivoon mut sit helpottaa, itsellä ehkä (vähintään) seuraavaan lounaaseen ja itsetutkiskeluun (jota jokaisen tulisi harrastaa ja OPPIA VIRHEISTÄ ja tappioista). Miettikää missä meni pieleen, mitä tuli tehtyä tiukan paikan tullen, hätäilyä, hiivittelyä, mitä tahansa....

Mitä ketjun alkuperäiseen kysymykseen, eli peikkoihin tulee, hyvä keino on joskus olla liiemmin tutkimatta kaaviota, jolloin kohta huomaatkin olevasi cupissa ;) ...ja soveltaa kaikkea edellä mainittua.

Että silleen. Oppia olen ammentanut ESLU:n (Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu ry.) Psyykkisen Valmennuksen kurssilta, kisakokemuksista, joukkueenjohtajan kokemuksista sekä muutamista kirjoista joista mainittavin vois olla A Mind for Pool, How To Master The Mental Game (Phil Capelle, 1999) ja lisääntyvästä kokemuksesta.
Tommi Lamminaho
Hallituksen jäsen SBiL, EPBF
Avatar
buddy
Viestit: 5276
Liittynyt: 12:58 04.11.2004
Paikkakunta: Helsinki

Stooria.

Viesti Kirjoittaja buddy »

Se, että vain Efren pystyy pelaamaan samalla tavalla treenatessa kuin kilpailuissa vain vahvistaa sen teorian, ettei kyseiseen asiaan pidäkään pyrkiä yksinomaan. Se neuvo, jonka mainitsin aikaisemmin ei auta nuorta pelaajaa pätkääkään, ellei siihen liitä muita harjoituksia itsetuntemuksesta yms. Kilpailuhermojen parantaminen ei siis käy yksiselitteisesti luomalla pari hyvää fraasia ja toistamalla niitä päässään. Sitäpaitsi, jos meikäläinen pelaisi samalla lailla kuin treenatessa, niin olisin todella flegmaattinen ja ilman fiilistä = huolimaton, hälläväliä -tyyliin. Se kilpailupelin pieni adrenaliini tekee pelille pelkkää hyvää, keskittyminen paranee ja pelistä tulee huolellisempaa. Jos adrenaliinitasoja pystyttäisiin mittaamaan, niin veikkaisin ettei kenelläkään olisi sama taso treenatessa ja kilpailuissa. Miksi siis pyrkiä sellaiseen johon ei pysty, järkevämpi olisi opetella pelaamaan sen pienen adrenaliinin kanssa ja ottamaan siitä tulevat hyödyt käyttöön. Se, miten kukin pääsee eroon niistä adrenaliiniryöpyistä onkin jo toinen asia. Itse kontrolloin sydämensykettä ja siihen liittyvää adrenaliinin määrää veressä hengitysharjoituksilla pelin aikana. Yleensä kokemattomalla pelaajalla juuri tämä adrenaliiniryöppy tulee yllätyksenä ja aiheuttaa hätäisiä lyöntejä tiukoissa paikoissa yms.

Mitä tulee teoriohin mentaalipuolesta, niin uskon, ettei kenenkään teoria ole täydellinen tai edes erittäin hyvä, ei Bob Fancherin eikä myöskään esim. Markuksen (sori, tiedän että äijällä on paljon hyviä ideoita, mutta ne eivät sovi ihan kaikille :) Mietipä vaikka Stricklandia ! :D ). Parempi olisi lukea asiaan liittyvää kirjallisuutta ja poimia niitä asioita jotka itse kokee parantavan peliä. Hyvä kahdenkeskinen keskustelu jonkun asioista tietävän kanssa auttaa varmaankin myös paljon. Esim. Markuksen kanssa ollaan keskustelu aika paljon näistäkin asioista ja niistä on ollut hyötyä meikäläisellekin...

Mielestäni itsensä tunteminen on miljoona kertaa vaikeampaa kuin kilpailuhermojen säilyttäminen. Tie hyviin kilpailuhermoihin ei välttämättä käy pelkän itsetuntemuksen avulla, mutta tämä auttaa kyllä todellakin. Mielestäni aloitteleva pelaaja saa lisää tietoa itsestään ja kilpailuhermoistaan vain käymällä kilpailuissa. Mikä pitää opettaa pelaajalle on oman ajattelun seuranta, miksi asiat tapahtuvat omassa päässä kuin tapahtuvat. Yksiselitteinen neuvo: "älä tee näin" kun ei auta yhtään mitään. Esim. se, että meikäläinen heittelee välillä sarkastisia kommentteja omasta pelistä (vain omalla lyöntivuorolla tietysti) ei poistu sillä tavalla että joku Bob Fancher sanoo, että "älä tee niin". Ulkopuolisesta oma kommentointi pelien aikana näyttää luultavasti usein "raivoamiselta", mutta voin sanoa, että sen todellakin huomaa milloin meikäläiseltä palaa hihat. Ja silloin sumenee kaikki ja käytös on välillä muita häiritsevää. Tätä olen pyydellyt ihmisiltä aina anteeksi, niiltä joita se häiritsee. Mutta nykyään olen rauhallinen leppoisa heppu kun vertaa junnuvuosiin. Yleensä näytän tuskaiseltä, vaikka peli menisi mainioisti. Minä ammennan virtaa siitä, että naureskelen kuinka huono olen ja usein naureskelen omille lyönneilleni. Se panee yrittämään ja keskittymään kahta kauheammin ja usein huonoa päällevetoa tms. seuraa se tilanteen palauttava erinomainen lyönti. En tosin suosittele tätä ajattelumaailmaa kenellekään ! :)

Tämäkin viesti on sävyltään hyvin negatiivinen, jos huomasitte. Lähinnä kerron mitä ei pidä tehdä, enkä tarjoa mitään hyviä vinkkejä. Hyvät vinkit voin tarjota kahdenkesken jos haluaa kuunnella. Ryhmässä tapahtuva mentaaliharjoittelu on erittäin vaikeaa koska jokaisella ihmisellä on oma ajattelumaailmansa. Tiedän, että itse olen hyvin kyyninen ja negatiivinen, mutta näin se vaan on. Eipä siitä pääse mihinkään...

No okei. Loppuun se vinkki: Jos haluat neuvoja koskien hyytymistä kalkkiviivoille, kannattaa ensin miettiä mistä tietyt huonot lyönnit johtuvat ? Pelkkä "mä löin ohi" ei riitä, vaan pitää löytää myös se syy. Tuleeko käsi yhtäkkiä jäykäksi, jääkö lyönti ns. "käteen" ? Lähteekö lyönti ihan hyvin, mutta jostain syystä ei mene säkkiin ? Tuleeko forssivirheitä ? Alkaako kädet täristä tiukoissa paikoissa ? Keskitytkö tiukkoihin paikkoihin paljon enemmän kuin muihin ? Teetkö tiukassa paikassa jotain eri lailla kuin muissa tilanteissa: lyöntirytmi, miettiminen lyöntien välissä, lyöntiin asettuminen (lähestyminen) yms. Usein pystyy pelaajan lyöntiä ja lyöntirytmiä seuraamalla sanomaan tuleeko joku pallo menemään pussiin vai ei. Usein normaalirytmiin tapahtuvat muutokset aiheuttavat ohilyöntejä tai jäykkiä lyöntejä. Tiukoissa paikoissa monet perusasiat kun tuppaavat unohtumaan amatööreillä kuin myös ammattilaisillakin. Paljon olen katsellut ammattilaismatseja ja sielläkin näkee vääntöjä ja pystyynhyppäämisiä yms. karmivan näköisiä teknisiä virheitä. Ne ovat vaan harvemmassa kuin muilla :)

Jaa, jokohan riittäisi ? :D
Mikko Jäntti
Tommi Lamminaho
Viestit: 3898
Liittynyt: 20:04 27.10.2004
Paikkakunta: Kirkkonummi
Viesti:

Re: Moikkaus

Viesti Kirjoittaja Tommi Lamminaho »

Edustus kirjoitti:Hello kaikille,

Kyllähän se niin menee että TREENISTÄ kaikki lähtee, jos teet treeneissä tietyn pallon kymmenen kymmenestä et sä sitä kisoissakaan lyö ohi. Toinen asia joka kummastuttaa Suomalaisissa poolin pelaajissa, häviö pelin jälkeen mennään vaan istumaan ja naureskelemaan pöytään taas tuli turpaan?? Ei ole minun mielestä oikein. Kolmas mutta ei vähäpätöisin asia on että ei valmistauduta tulevaan peliin mitenkään, odotellaan vaan että joku huutaa nimen ja mennään lavetille. Ei olisi varmasti hirveä vaiva aloittaa keskittyminen joku vartti ennen peliä??

Ajatus sekä valmistautuminen mukaan niin päästään varmasti parempiin tuloksiin........
No, eihän se ihan niinkään että kyllä ne varmasti menis kisoissakin, sitähän se korvien välin pettäminen ja kisahermo on.

Mutta mainitsemasi toisen ja kolmannen asian allekirjoitan kyllä. Hyviä pointteja jotka liian usein näkyy. Ei nyt tietenkään tarkoita että pitäis ihan tuskissaan raivota ymym., mut tunteiden osoittaminen on hyvästä. Sekä valmistautuminen.
Tommi Lamminaho
Hallituksen jäsen SBiL, EPBF
Vastaa Viestiin