Kun peli ei suju (ja muuta höpötystä)

[sokee]

too meny thoughts -viimeinen samurai-

[CnPs]

Se on vaan hyväksyttävä ja jatkettava siitä mihin ite jäi, kävi peleissä miten kävi. Pool on siitä vaikee laji, että huipun ja normi kisapelaajan välimaastoon mahtuu niin monta leveliä. Ja ykskään leveli ei kuvasta yhtään yksilöö. Jokainen yksilö on vielä erilainen ja omaa erilaiset heikkoudet. Pakko vaan uskoo silmiään ja sitäkautta rakentaa sitä peliään. Jokaisen heikkoudet on nähtävissä. Huippujenkin. Ne vaan näkyy helpommin samaa tasoo lähempänä oleville. Toki jotkin mokat saattaa johtua jostain ulkoisestakin tekijästä. Huonosta energia balanssista tai häiriöistä. Jopa välineistä tai pöydistä. Niihin on kyllä helppo vaikuttaa. Ainakin pitäis... Ja jos parempi jäätää joskus niin ei kannata uskoo että aina. Pitää vaan painaa kovempaa. Jos ei tahto riitä niin halu kaveriks, mut pöydälle vaan

[CnPs]

Lol... ku katson tuota samin juttua niin iso osa näyttää sille että tosiaan kertoo mitä tekee ku peli ei kulje. Samaa voi varmaan joku sanoo tuosta meittin textistä. Tämä just kuvastaa yksilöiden eroa ja sitä miten hakee peliinsä tatsia, mahdollisesti jopa kuvastaa tekemiään virheitä, mene ja tiedä... Suosittelen kuitenkin tervistelemään. Se on ainoo asia joka sopii varmasti kaikille ja kirkastaa ajatusta. Sillon on helpompaa

[Marko-]

Tätä aihetta tuli itse mietittyä erittäin pitkään varsinkin siinä tilanteessa kun tuli treenattua monta tuntia päivässä 5-6 kertaa viikossa. Ja enemmän ihmetytti se, että vaikka treeneissä tuli erittäin hyvää tulosta, niin sitä ei jostain syystä saanut tuotua kisatilanteessa esiin ja kisasta toiseen tuli omasta mielestä alisuoritettua.


Aluksi lähin purkamaan tätä asiaa muuttamalla tekniikkaa sellaiseksi, että paineen alla pystyisin luottamaan siihen, vaikka ( lue: kun ) pää pettäisi. Toinen asia oli treenaamisen vähentäminen ja panostaminen laatuun sekä siihen, että löisin yksittäisiä palloja pussiin ( pitkiä pillejä palloja, vallin vieressä olevia palloja, isoja leikkuita yms. ) Alsalla, ylsällä, stopparilla ja erilaisilla sivareilla, jotta saisin lyöntivalikoimaa kasvatettua.


Treenituntien vähentämisen jälkeen huomasin että pelaamisesta tuli myös hauskempaa ja sain siitä enemmän irti. Myös A ja B-pelin välinen ero pieneni. Ikinä ei pitäisi ajatella kuka on vastassa, vaan pitäisi yksinkertaisesti luottaa omaan tekemiseensä. Siihen että ne lyönnit on hallussa, tekniikka pysyy kasassa ja että tästä vaan tehdään se partti.

Siinä tilanteessa ei auta enää miettiä sitä että pysyykö tekniikka kasassa vai saanko tän pallon pussiin. Ne asiat on treenattu treenipöydällä hyvissä ajoin ennen kisatilannetta ja tää pitäis osata omasta mielestä tuoda siihen kisatilanteeseen. Kaiken turhan miettimisen saan ite ainakin tapettua sillä, että mietin vaan yhtä asiaa " Nää on treenattu, nää osataan, ei hätää ". Tää on vaan tosiaan oma näkökulma asiaan, mutta toivottavasti vastasi ees jotenkin tohon kysymykseen

[CnPs]

Ite oon myös tehny preshot rutiinit ja tekniikkaluoton kuntoon juuri noista samoista syistä, mut oon huomannu että paine kasvaa sillon entisestään. Ja oon huomannu että se paine tarttuu helpoiten, miten tuon nyt kertos..."henkiseen karkeuteen". Siks pitäis pystyä "henkisesti hienontumaan". Kaikilla on kuitenkin eri situaatio joten hieman poikkee hommat enkä haluu mennä yksityiskohtiin, mut just esim ruokavalion parannus vaikkapa ja kuntoilu on jo fyysistä "hienontumista". Sit usein vielä kun huippuja katsoo niin niiden keskittyminen sit näyttää kaiken tuon jälkeen melko agressiiviselle ja karkeelle, mut se ei tarkoita että ne ois sitä oikeessa elämässä. Päinvastoin...

[Str]

Olipas huikean hyvä ja monelle meistä varmasti tuttu aihe. Toivottavasti saat muiden näkemyksistä jotain irti.

Odotan kuitenkin innolla sitä päivää kun jengi laajemmin hyväksyy asian, että psyykkinen osaaminen tulisi olla tekniikan ja pelitaitojen lisäksi kunnossa, vähintään yhtä vahvana.