"Psyykkausken" sietokyky.

[Can Playsam]

Mee perjantai iltana selvinpäin treenaamaan drillejä kaupungin suosituimpaan baariin
Kaiken muun oo jo minä kai tehny. Siks kai menin aivan shokkiin ku "firearea" tuli kesken minun lyöntivuoron seusomaan meittin eteen shootoutissa... Ois pitäny treenata nuoki...

[Can Playsam]

Paras niksi tuollaiseen on, että otat sitä sikaa kärsästä kiinni ja puristat niin *rumasana*. Mut älä erehdy uhkailemaan edes "hienosti kiertäen".
Nuo molemmat on muuten ihan käytännössä tehtyjä asioita, joskin ei minun toimesta...

[Can Playsam]

Jos nyt tosissaan annan hyvän, käytännössä opetellun vinkin, niin mikäli pelaaja nousee tuolilta häiritsemään peliä, tai ei suostu paikalleen menemää, kannattaa lopettaa pelaaminen vähäks aikaa. Äärimmäinen keino lienee tämä, että kiertää pöydän, kävelee sitä häröä päin ja pakottaa paikalleen. Tämä on toiminu mulla.

[bgt]

Psyykkausta vastaan ei tepsi kuin vahva itsetunto ja itseluottamus, joiden vahvistaminen onkin hankalampi juttu. Eri asia on keskittymiskyky, johon humalainen huutelu ja vaststajan liikehdintä voivat myös vaikuttaa. Pääosin psyykkaus pyrkii yleensä kuitenkin hermostuttamaan vastustajaa, saamalla tämän epävarmaksi ja epäilemään onnistumisen mahdollisuuksiinsa. Jos tämän kanssa on vaikeuksia, ei siihen luultavimmin tepsi mikään siedätyshoito, sillä psyykkauksesta hermostuminen (ja peli/treenitilanteessa vielä sitä kautta huonommin pelaaminen) ruokkii itseään - seuraavalla kerralla on lisää huonoja kokemuksia ahdistavista tilanteista, jotka todistavat, että "huutelijoiden sanoilla on painoarvoa."

Pitäisi päästä sinuiksi omien pelitaitojensa ja itsensä kanssa ja sellaiseen omakuvaan, että keneenkään ei tarvitse pelissä tehdä vaikutusta. Psyykkaajan huudot ja touhut ovat vain psyykaajan huutoja ja touhuja, eivätkä lähelläkään fysiikan lakeja tai jumalan sanaa, jotka vaikuttaisivat keppiin, palloon tai omiin oikeisiin taitoihin.

Pahimpia tilanteita ovat ne lyönnit, joissa tietää onnistuvansa harvoin ja tilanne on sen verran monimutkainen, että epäilee olevan parempikin vaihtoehto yritettäväksi, jota vaan (tyhmyyttään) ei huomaa. Toisaalta myös ratkaisulyönnit, joissa pitäisi uskaltaa korottaa itsensä kaikkien silmissä mestariksi ja sankariksi pussittamalla se ysi tai vaa'ankieli-musta tai 15-14-kara. Tuosta tilanteesta pitäisi oppia pois se, että sille antaa erikoismerkityksen ja jännittää sitä. Psyykkaaminen taas pyrkii vastustajassa päinvastaiseen.

Biljardissa kovin kamppailu käydään oman pään sisällä. Uskonko minä tähän lyöntiin? Uskonko tähän, mitä olen nyt tekemässä? Ja mitä sitten, jos olenkin väärässä ja epäonnistun? Tuo jälkimmäinen on se, mihin psyykkaava "kaveri"piiri/ympäristö pahiten iskee.

[Str]

Lyöntilinjalla palloilu haittaa ainakin minua, mut kaikki nuo muut on kyllä opiskeltu pois peliä haittaamasta. Turusta löytyy yks ammattilaispyssy joka osais antaa ammattiapua tähän aiheeseen...

[dobermann]

Mä näen tilanteen niin että kun vastustaja on lyönyt ja pallot ovat pysähtyneet, on lyöntivuoro vaihtunut. Jos vastustaja jää pöydän ympärille pyörimään ja katselemaan miten pallot asettuivat (mulle), niin menen pöydälle ja kysyn kumman lyöntivuoro nyt on. Vastauksen saatuani pyydän häntä menemään pois pöydän äärestä.

[Can Playsam]

No ei siinä mielestäni auta selitellä että "itselleen tiuskii" jos pinna palaa. On se noloa ja aivan varmasti ne tuskailijat myös vastustajaa yrittää samalla pelotella. Sama juttu ku silleen negatiivisella tavalla "esittäävät" jotain, mitä yrittivät tehdä tai mikä meni pieleen. Tottakai esiintyminen on kivaa, mut yleensä tollainen ed. mainittu tapaus vaan onnistuu saamaan katsojille sellaisen tunteen, että hei, meitä pidetään tyhmänä. Tuohan on toki ymmärrettävää jos ne on vastustajan puolella... Mut kuitenkin. Kyllähän biljardista pitäis ainakin itsehillintä oppia "avuna" elämään yleensä. Siis ei nuo psyykkailut ( negatiivisesti ilmenevät) ansaitse mitään puolusteluja. Aatelkaahan miten esim. Efren (yllättäin) psyykkailee. Se psyykkaa itseään positiivisella tavalla. Lähes poikkeuksetta...

Sent from my GT-I9100 using Tapatalk

[Can Playsam]

Biljardin kirous on mielestäni pelaajat, jotka pyrkivät joillakin kepulikonsteilla voittoon. Miks ne ei vaan voi mennä treenaamaan ja tekemään parhaansa?

Sent from my GT-I9100 using Tapatalk

[Can Playsam]

Jep. Siis ihannemaailmassa, mut ei se mitään. Siihen pyritään...
Jos oot muuten se Sami joksi luulen, niin muistampa yhden kerran ku vähän "psyykkailin" freessä viikkokisoissa, en kuitenkaan negatiivisesti mielestäni. Sulla oli hieman eturia ja olit päässy jo hillille ja meitti kuroi kiinni kovalla väännöllä. Sit olin enää freimin perässä ja ennen aloitusta sanoin jotain tällaista. "Aika helpottaa ja maistuis hyvälle jos nyt partilla kontraan..."
Mitäs oot mieltä? Millainen psyykkaus?
Sent from my GT-I9100 using Tapatalk

[KV]

muistampa yhden kerran ku vähän "psyykkailin" freessä viikkokisoissa, en kuitenkaan negatiivisesti mielestäni. Sulla oli hieman eturia ja olit päässy jo hillille ja meitti kuroi kiinni kovalla väännöllä. Sit olin enää freimin perässä ja ennen aloitusta sanoin jotain tällaista. "Aika helpottaa ja maistuis hyvälle jos nyt partilla kontraan..."

Mitenkäs sitte, jos vastustaja pitääkin tuota psyykkausta negatiivisena?

[Can Playsam]

Kv:lle
Hmm... Ehkäpä se sit on oma moka? Eihän tuossa kuitenkaan mitään negatiivista ole, eihän? No, aattelin vaan jotain kirjoittaa omiakin tekemisiä, ku kirjoitin ikäänkuin "itsestä irrallaan" ja ihannestandardista... On kai sitä tullu enemmänki hölmöiltyä, mut elämä opettaa... ja pool biljardi.

Sent from my GT-I9100 using Tapatalk